Spondylartropatiatautiin sairastuneiden käsityksiä fysioterapiaseurantakäynneistä ja niiden vaikutuksista harjoittelumotivaatioon
Hakanen, Lauren; Mäntymäki, Julia (2013)
Hakanen, Lauren
Mäntymäki, Julia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303113185
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303113185
Tiivistelmä
Suomessa sairastuu vuosittain noin 800 henkilöä spondylartropatioihin eli tulehduksellisiin niveltauteihin (Kaipiainen-Seppänen 2000). Spondylartropatioiden pisimmälle edennyttä ja vaikeinta muotoa edustaa selkärankareuma. Selkärankareuman hoidossa painottuu omatoiminen liikehoito ja lääkehoito (Leirisalo-Repo ym. 2002, 186, 196⎯198). Fysioterapiassa selkärankareumaatikko saa ohjausta omatoimiseen toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen (Hiltunen & Pirinen 2012).
Opinnäytetyö tuotettiin yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) HYKS:n Helsingin fysiatrian poliklinikan kanssa, sillä fysioterapeutit tarvitsivat uusien käytänteiden tueksi tietoa spondylartropatiatautia sairastavien henkilöiden fysioterapiaseurantakäyntien tarpeellisuudesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää spondylartropatiatautia sairastavien käsityksiä seurantakäynneistä ja niiden vaikutuksista harjoittelumotivaatioon. Tutkimukseen osallistui kahdeksan spondylartropatiatautiin sairastunutta henkilöä. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla tutkimushenkilöitä. Kvantitatiivista tutkimusmenetelmää hyödynnettiin tutkimushenkilöiden lihasvoiman, liikkuvuuden ja koetun toimintakyvyn mittaustulosten muutosten tarkastelussa.
Kvalitatiivisten tutkimustulosten perusteella fysioterapiaseurantakäynnit motivoivat omatoimiseen harjoitteluun ainakin lyhytaikaisesti. Erityisesti seurantakäynneillä tehtävät, fyysisiä ominaisuuksia mittaavat testit, motivoivat harjoitteluun. Tutkimustulosten perusteella fysioterapiaohjaus koetaan asiantuntevana, mutta se ei aina toteudu täysin yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuloksista käy ilmi, että omatoimiseen harjoitteluun motivoi seurantakäyntien lisäksi olennaisesti halu ylläpitää omaa kuntoa. Omatoimisen harjoittelun toteutumista vaikeuttaa eniten motivaation puute.
Kvantitatiivisten tutkimustulosten perusteella fysioterapian aikana merkittävimmät muutokset positiiviseen suuntaan tapahtuivat tutkimushenkilöiden lihasvoimissa. Liikkuvuustestien tuloksissa ei tapahtunut yhtä merkittäviä muutoksia mutta pääasiallinen kehityssuunta oli kuitenkin positiivinen.
Opinnäytetyö tuotettiin yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) HYKS:n Helsingin fysiatrian poliklinikan kanssa, sillä fysioterapeutit tarvitsivat uusien käytänteiden tueksi tietoa spondylartropatiatautia sairastavien henkilöiden fysioterapiaseurantakäyntien tarpeellisuudesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää spondylartropatiatautia sairastavien käsityksiä seurantakäynneistä ja niiden vaikutuksista harjoittelumotivaatioon. Tutkimukseen osallistui kahdeksan spondylartropatiatautiin sairastunutta henkilöä. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla tutkimushenkilöitä. Kvantitatiivista tutkimusmenetelmää hyödynnettiin tutkimushenkilöiden lihasvoiman, liikkuvuuden ja koetun toimintakyvyn mittaustulosten muutosten tarkastelussa.
Kvalitatiivisten tutkimustulosten perusteella fysioterapiaseurantakäynnit motivoivat omatoimiseen harjoitteluun ainakin lyhytaikaisesti. Erityisesti seurantakäynneillä tehtävät, fyysisiä ominaisuuksia mittaavat testit, motivoivat harjoitteluun. Tutkimustulosten perusteella fysioterapiaohjaus koetaan asiantuntevana, mutta se ei aina toteudu täysin yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuloksista käy ilmi, että omatoimiseen harjoitteluun motivoi seurantakäyntien lisäksi olennaisesti halu ylläpitää omaa kuntoa. Omatoimisen harjoittelun toteutumista vaikeuttaa eniten motivaation puute.
Kvantitatiivisten tutkimustulosten perusteella fysioterapian aikana merkittävimmät muutokset positiiviseen suuntaan tapahtuivat tutkimushenkilöiden lihasvoimissa. Liikkuvuustestien tuloksissa ei tapahtunut yhtä merkittäviä muutoksia mutta pääasiallinen kehityssuunta oli kuitenkin positiivinen.