Oikeustradenomiyhdistyksen perustaminen
Korkkinen, Noora (2013)
Korkkinen, Noora
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303083095
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303083095
Tiivistelmä
Oikeustradenomikoulutus sai alkunsa vuonna 2003, kun oikeusministeriön aloitteesta asetettiin työryhmä suunnittelemaan ammattikorkeakouluväylää oikeushallintoon. Uudenlaista koulutusta tarvittiin, sillä oikeuslaitoksesta olisi tulevaisuudessa jäämässä yhä enemmän henkilöstöä eläkkeelle ja oikeushallinnon tehtävät olivat muuttumassa yhä haasteellisemmiksi sekä enemmän itsenäistä ratkaisuvaltaa vaativiksi. Oikeustradenomikoulutuksen tarkoituksena on ollut varmistaa pätevän henkilöstön rekrytointi lähtevien tilalle, mutta myös tarjota riittävä tiedollinen sisältö yksityiselle sektorille työllistyville. Koulutus päätettiin toteuttaa liiketalouden koulutusohjelmassa siten, että laaja-alaiset oikeudelliset opinnot olisi mahdollista valita tradenomitutkinnon syventäviksi opinnoiksi. Ensimmäisten oikeustradenomien koulutus alkoi lukuvuonna 2004 – 2005. Nyt oikeustradenomeja kouluttaa jo 12 ammattikorkeakoulua.
Koulutuksen laajentumisesta huolimatta oikeustradenomeille ei ole perustettu omaa yhdistystä, joten päätin opinnäytetyössäni tarkastella oikeudellisen lähdeaineiston valossa yhdistyksen perustamista, yhdistyksen toimintaa sekä ammatillista edunvalvontaa. Opinnäytetyön tarkoituksena olisi luoda pohjaa yhdistyksen perustamiselle. Selvitin myös kyselytutkimuksella, olisivatko oikeustradenomit ja oikeustradenomiopiskelijat kiinnostuneita omasta yhdistyksestä, millaisiin edunvalvonnan muotoihin yhdistyksen tulisi keskittyä ja tulisiko yhdistyksen painottua enemmän julkisella sektorilla vai yksityisellä sektorilla työskentelevien oikeustradenomien edunvalvontaan.
Lähetin sähköpostitse kyselyn kuuteen ammattikorkeakouluun. Kyselyyn vastasi 111 henkilöä 747 henkilöstä, joten vastausprosentti oli lähes 15 %. Suurin osa vastaajista eli noin 70 % oli oikeustradenomiopiskelijoita. Suurin syy lienee ollut se, että kyselyä ei saatu halutussa määrin kohdennettua jo valmistuneille oikeustradenomeille, koska koulujen yhteystiedot olivat vanhentuneet tai puutteelliset.
Kyselyn tuloksista ilmeni, että 80 % vastaajista oli kiinnostunut edunvalvontaan erikoistuneesta oikeustradenomiyhdistyksestä. Kiinnostavimmat edunvalvonnan muodot olivat koulutuksellinen, sopimus– ja opiskelijaedunvalvonta. Erityisesti koulutuksellinen edunvalvonta kiinnosti vastaajia. Suurin osa vastaajista työskenteli yksityisellä sektorilla, mutta kyselyn tulokset saattavat olla harhaanjohtavia kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden suuren määrän vuoksi. Yhdistys olisi silti luonteeltaan ammatillinen kuin virkamiesyhdistys.
Työn teoreettisemmassa osassa käytettiin oikeudellisina lähteinä yhdistyslakia ja yhdistysoikeudellista kirjallisuutta, mutta myös edunvalvontaan, virkamiesoikeuteen ja työoikeuteen liittyviä lähteitä. Kahta ammattiliiton edustajaa haastateltiin edunvalvonnasta. Opinnäytetyötä ja sen tuloksia voidaan hyödyntää siinä vaiheessa, kun oikeustradenomiyhdistyksen perustaminen mahdollisesti tulee ajankohtaiseksi.
Koulutuksen laajentumisesta huolimatta oikeustradenomeille ei ole perustettu omaa yhdistystä, joten päätin opinnäytetyössäni tarkastella oikeudellisen lähdeaineiston valossa yhdistyksen perustamista, yhdistyksen toimintaa sekä ammatillista edunvalvontaa. Opinnäytetyön tarkoituksena olisi luoda pohjaa yhdistyksen perustamiselle. Selvitin myös kyselytutkimuksella, olisivatko oikeustradenomit ja oikeustradenomiopiskelijat kiinnostuneita omasta yhdistyksestä, millaisiin edunvalvonnan muotoihin yhdistyksen tulisi keskittyä ja tulisiko yhdistyksen painottua enemmän julkisella sektorilla vai yksityisellä sektorilla työskentelevien oikeustradenomien edunvalvontaan.
Lähetin sähköpostitse kyselyn kuuteen ammattikorkeakouluun. Kyselyyn vastasi 111 henkilöä 747 henkilöstä, joten vastausprosentti oli lähes 15 %. Suurin osa vastaajista eli noin 70 % oli oikeustradenomiopiskelijoita. Suurin syy lienee ollut se, että kyselyä ei saatu halutussa määrin kohdennettua jo valmistuneille oikeustradenomeille, koska koulujen yhteystiedot olivat vanhentuneet tai puutteelliset.
Kyselyn tuloksista ilmeni, että 80 % vastaajista oli kiinnostunut edunvalvontaan erikoistuneesta oikeustradenomiyhdistyksestä. Kiinnostavimmat edunvalvonnan muodot olivat koulutuksellinen, sopimus– ja opiskelijaedunvalvonta. Erityisesti koulutuksellinen edunvalvonta kiinnosti vastaajia. Suurin osa vastaajista työskenteli yksityisellä sektorilla, mutta kyselyn tulokset saattavat olla harhaanjohtavia kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden suuren määrän vuoksi. Yhdistys olisi silti luonteeltaan ammatillinen kuin virkamiesyhdistys.
Työn teoreettisemmassa osassa käytettiin oikeudellisina lähteinä yhdistyslakia ja yhdistysoikeudellista kirjallisuutta, mutta myös edunvalvontaan, virkamiesoikeuteen ja työoikeuteen liittyviä lähteitä. Kahta ammattiliiton edustajaa haastateltiin edunvalvonnasta. Opinnäytetyötä ja sen tuloksia voidaan hyödyntää siinä vaiheessa, kun oikeustradenomiyhdistyksen perustaminen mahdollisesti tulee ajankohtaiseksi.