Adoptiolakiuudistuksen vaikutukset kotimaiseen adoptioprosessiin
Kulmala, Taru; Lippo, Henna (2013)
Kulmala, Taru
Lippo, Henna
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302112249
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302112249
Tiivistelmä
Adoptiolaki tuli voimaan vuoden 2012 heinäkuussa ja se uudisti adoptiota koskevaa lainsäädäntöä kattavasti. Sitä edeltänyt laki lapseksiottamisesta oli vuodelta 1985. Aikaisempi laki oli varsin puutteellinen eikä sen sisältö vastannut enää nykypäivän tarpeita. Lakiuudistuksen tarkoituksena oli kehittää kotimaista adoptioprosessia saattamalla se tasavertaiseen ja yhdenmukaiseen asemaan kansainvälisen adoptioprosessin kanssa. Tämän toteuttamiseksi lakiin haluttiin muun muassa tuoda tarkempia säännöksiä adoptioneuvonnasta ja laajentaa lupamenettely myös osaksi kotimaista adoptioprosessia. Lakiuudistuksen perimmäisenä tarkoituksena on lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen.
Ensisijaisena tutkimusmenetelmänä työssä on käytetty lainoppia ja lähteinä lainsäädännön ja lain esitöiden lisäksi oikeuskirjallisuutta. Lisäksi on hyödynnetty laadullista tutkimusmenetelmää, jolla on tuotu työhön käytännön näkökulmaa teemahaastatteluista. Työn tavoitteena on eritellä lakiuudistuksen oleellisimmat muutokset aikaisempaan lakiin ja kertoa, miten uudistuksen vaikutukset näkyvät kotimaisessa adoptioprosessissa.
Kotimainen adoptioprosessi alkaa yhteydenotolla adoptioneuvonnan antajaan, eli kuntaan tai adoptiotoimistoon. Adoptioneuvonnassa hakijoiden soveltuvuus ja perusteet adoptioon käydään läpi tarkasti neuvontaa antavan sosiaalityöntekijän kanssa. Adoptiovanhempien soveltuvuuden arvioinnin jälkeen vanhemmat voivat hakea adoptiolupaa Valviran yhteydessä toimivalta adoptiolautakunnalta, joka käsittelee hakijan lupahakemuksen ja antaa päätöksensä hakijan tietoon. Luvan saatuaan hakijat jäävät odottamaan adoptioprosessin etenemistä. Tämä voi kestää useita vuosia, eivätkä kaikki adoptiota hakevat vanhemmat saa adoptiolasta. Adoptioneuvonnan antaja tekee päätöksen sopivimmista hakijoista ja lapsen sijoittamisesta perheeseen. Sijoittamisen jälkeen vanhemmat voivat hakea adoption vahvistamista käräjäoikeudelta. Käräjäoikeus käsittelee hakemuksen kansliakäsittelyssä. Lakiuudistuksen myötä lapsen yhteydenpito-oikeutta aikaisempiin vanhempiinsa voidaan hakea käräjäoikeudelta. Adoption vahvistamisen jälkeen adoptiolapsesta tulee adoptioperheen täysivaltainen jäsen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että adoptiolakiuudistus on tuonut paljon uutta adoptioprosessiin. Varsinkin kotimaiseen adoptioprosessiin mukaan tullut lupamenettely on muokannut prosessin kulkua ja parantanut adoptionhakijan oikeusturvaa. Lapsen yhteydenpito-oikeus aikaisempiin vanhempiinsa on myös lakiin mukaan otettu uusi asia, jolla voidaan edistää lapsen edun toteutumista kunkin yksittäistapauksen olosuhteita vastaavalla tavalla. Yleisesti adoptiolaki on nähty positiivisena sekä osapuolten etua ja oikeuksia edistävänä uudistuksena.
Ensisijaisena tutkimusmenetelmänä työssä on käytetty lainoppia ja lähteinä lainsäädännön ja lain esitöiden lisäksi oikeuskirjallisuutta. Lisäksi on hyödynnetty laadullista tutkimusmenetelmää, jolla on tuotu työhön käytännön näkökulmaa teemahaastatteluista. Työn tavoitteena on eritellä lakiuudistuksen oleellisimmat muutokset aikaisempaan lakiin ja kertoa, miten uudistuksen vaikutukset näkyvät kotimaisessa adoptioprosessissa.
Kotimainen adoptioprosessi alkaa yhteydenotolla adoptioneuvonnan antajaan, eli kuntaan tai adoptiotoimistoon. Adoptioneuvonnassa hakijoiden soveltuvuus ja perusteet adoptioon käydään läpi tarkasti neuvontaa antavan sosiaalityöntekijän kanssa. Adoptiovanhempien soveltuvuuden arvioinnin jälkeen vanhemmat voivat hakea adoptiolupaa Valviran yhteydessä toimivalta adoptiolautakunnalta, joka käsittelee hakijan lupahakemuksen ja antaa päätöksensä hakijan tietoon. Luvan saatuaan hakijat jäävät odottamaan adoptioprosessin etenemistä. Tämä voi kestää useita vuosia, eivätkä kaikki adoptiota hakevat vanhemmat saa adoptiolasta. Adoptioneuvonnan antaja tekee päätöksen sopivimmista hakijoista ja lapsen sijoittamisesta perheeseen. Sijoittamisen jälkeen vanhemmat voivat hakea adoption vahvistamista käräjäoikeudelta. Käräjäoikeus käsittelee hakemuksen kansliakäsittelyssä. Lakiuudistuksen myötä lapsen yhteydenpito-oikeutta aikaisempiin vanhempiinsa voidaan hakea käräjäoikeudelta. Adoption vahvistamisen jälkeen adoptiolapsesta tulee adoptioperheen täysivaltainen jäsen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että adoptiolakiuudistus on tuonut paljon uutta adoptioprosessiin. Varsinkin kotimaiseen adoptioprosessiin mukaan tullut lupamenettely on muokannut prosessin kulkua ja parantanut adoptionhakijan oikeusturvaa. Lapsen yhteydenpito-oikeus aikaisempiin vanhempiinsa on myös lakiin mukaan otettu uusi asia, jolla voidaan edistää lapsen edun toteutumista kunkin yksittäistapauksen olosuhteita vastaavalla tavalla. Yleisesti adoptiolaki on nähty positiivisena sekä osapuolten etua ja oikeuksia edistävänä uudistuksena.