Maankäyttö- ja rakennuslain tulkinta vapaa-ajan asunnon käyttötarkoitusta muutettaessa
Karvonen, Heikki (2013)
Karvonen, Heikki
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302112236
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302112236
Tiivistelmä
Insinöörityössä tutkittiin Maankäyttö- ja rakennuslain tulkintaa vapaa-ajan asunnon käyttötarkoitusta muutettaessa. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka Maan-käyttö- ja rakennuslakia tulee tulkita ja mitä asioita sieltä täytyy huomioida, kun haetaan muutosta loma-asunnon käyttötarkoituksen muutokselle.
Tuloksena oli, että tontille kaavassa määrätty nimike on MRL:n mukaan teorias-sa mahdollista muuttaa poikkeamisluvan avulla vapaa-ajan tontista vakituiseksi tontiksi. Ongelmana on, että laki antaa rakennusvalvontaviranomaiselle luvan poiketa kaavamääräyksistä lähinnä tarkoitusperäisen harkinnan perusteella. Lain tulkinta on kuitenkin hieman kyseenalainen, koska oikeusasteet eivät huo-mioi tarkoitusperäiseen harkintaan perustuvaa mahdollisuutta. Oikeuden jyrkän linjauksen vuoksi moni poikkeamislupa, joka on hyväksytty kunnassa, päätyy lopulta hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ja hyvin suurella todennäköisyydellä luvan katsotaan olevan MRL.n vastainen.
Aineistona tutkimuksessa käytettiin ensisijaisesti Ympäristöministeriön vuonna 2000 julkaisemaa uutta Maankäyttö- ja rakennuslakia ja muita siihen viittaavia lakia tarkentavia asetuksia. Lakia ja sen vaikutuksia käyttötarkoituksen muutok-seen tutkittiin ensisijaisesti Lauri Jääskeläisen ja Olavi Syrjäsen kirjoittaman ”Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen” vuonna 2010 julkaistun painoksen pohjalta.
Tuloksena oli, että tontille kaavassa määrätty nimike on MRL:n mukaan teorias-sa mahdollista muuttaa poikkeamisluvan avulla vapaa-ajan tontista vakituiseksi tontiksi. Ongelmana on, että laki antaa rakennusvalvontaviranomaiselle luvan poiketa kaavamääräyksistä lähinnä tarkoitusperäisen harkinnan perusteella. Lain tulkinta on kuitenkin hieman kyseenalainen, koska oikeusasteet eivät huo-mioi tarkoitusperäiseen harkintaan perustuvaa mahdollisuutta. Oikeuden jyrkän linjauksen vuoksi moni poikkeamislupa, joka on hyväksytty kunnassa, päätyy lopulta hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ja hyvin suurella todennäköisyydellä luvan katsotaan olevan MRL.n vastainen.
Aineistona tutkimuksessa käytettiin ensisijaisesti Ympäristöministeriön vuonna 2000 julkaisemaa uutta Maankäyttö- ja rakennuslakia ja muita siihen viittaavia lakia tarkentavia asetuksia. Lakia ja sen vaikutuksia käyttötarkoituksen muutok-seen tutkittiin ensisijaisesti Lauri Jääskeläisen ja Olavi Syrjäsen kirjoittaman ”Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen” vuonna 2010 julkaistun painoksen pohjalta.