Suomalaisten hammaslaboratorioiden riskienhallinnan tila
Paasikivi, Katja (2013)
Paasikivi, Katja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302072163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302072163
Tiivistelmä
Riskienhallinnalla pyritään erityisesti yrityksen liiketoiminnalliseen menestymiseen. Sillä pyritään myös vaikuttamaan yrityksen positiiviseen maineeseen. Tällöin sidosryhmille halutaan antaa yrityksestä käsitys, että riskeihin kiinnitetään huomiota. Riskienhallinnan perusperiaatteena voidaankin pitää, että se on uhkiin varautumista ja mahdollisuuksien hyödyntämistä. Riskien tai yhdenkin riskin toteutuminen voisi pahimmillaan johtaa esimerkiksi toiminnan keskeytymiseen. Pienyrityksillä yhdenkin riskin toteutuminen voi aiheuttaa jopa toiminnan loppumisen.
Suomessa on noin 435 hammaslaboratoriota, joissa työskentelee runsaat 1100 henkilöä. Hammaslaboratoriot ovat pääsääntöisesti myös pienyrityksiä, joiden henkilömäärä on yleensä 2-5 työntekijää. Vain muutamassa työskentelee yli 10 henkilöä.
Hammaslaboratoriossa ja hammasteknikon työssä voi kohdata useitakin riskejä kuten fyysisiä ja ergonomisia terveysvaaroja ja – haittoja. Hammasteknikon työprosessit sisältävät monenlaisia eri työvaiheita, joissa käytetään muun muassa helposti syttyviä aineita. Jotkin työvaiheet saattavat sisältävä myös tulitöihin verrattavia vaiheita. Hammaslaboratorioissa käytetäänkin uuneja, jotka kuumenevat jopa + 800 asteeseen.
Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kartoittaa suomalaisten hammaslaboratorioiden riskienhallinnan tilaa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten riskienhallintaa toteutetaan ja millaisia menetelmiä riskienarvioinnissa käytetään. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja se lähetettiin 81 suomalaiselle hammaslaboratoriolle. Kyselytutkimuksen toteutumista ei voitane pitää täysin onnistuneena pienen vastausprosentin (17,3 %) vuoksi.
Vastaukset osoittivat, että riskienarviointi kuuluu yleisesti useamman yrityksen normaaliin toimintaan ja pääsääntöisesti omat ohjeet tai jokin muu vaatimus edellyttää sitä. Mutta riskienarviointi perustuukin useimmiten henkilöstön ”aivoriihi” arvioihin tai keskusteluun riskeistä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että järjestelmällinen riskienarviointi ja menetelmä - prosessi puuttuivat useammalta. Nämä ovatkin aika vahva signaali siitä, että riskienhallintaa ja riskienarviointia tulee kehittää järjestelmällisempään suuntaan. Riskienhallinnasta ollaan kuitenkin kiinnostuneita, sitä pidetään tärkeänä ja hyödyllisenä osan omaa toimintaa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli laatia toimenpide-suosituksia hammaslaboratorioiden riskienhallintaan. Kyselytuloksiin perustuvien johtopäätöksen pohjalta laadittiin toimenpideehdotus järjestelmällisestä riskienarviointi prosessista. Toimenpide-ehdotukset löytyvät kyselyn vastausten analysointien jälkeen.
Suomessa on noin 435 hammaslaboratoriota, joissa työskentelee runsaat 1100 henkilöä. Hammaslaboratoriot ovat pääsääntöisesti myös pienyrityksiä, joiden henkilömäärä on yleensä 2-5 työntekijää. Vain muutamassa työskentelee yli 10 henkilöä.
Hammaslaboratoriossa ja hammasteknikon työssä voi kohdata useitakin riskejä kuten fyysisiä ja ergonomisia terveysvaaroja ja – haittoja. Hammasteknikon työprosessit sisältävät monenlaisia eri työvaiheita, joissa käytetään muun muassa helposti syttyviä aineita. Jotkin työvaiheet saattavat sisältävä myös tulitöihin verrattavia vaiheita. Hammaslaboratorioissa käytetäänkin uuneja, jotka kuumenevat jopa + 800 asteeseen.
Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kartoittaa suomalaisten hammaslaboratorioiden riskienhallinnan tilaa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten riskienhallintaa toteutetaan ja millaisia menetelmiä riskienarvioinnissa käytetään. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja se lähetettiin 81 suomalaiselle hammaslaboratoriolle. Kyselytutkimuksen toteutumista ei voitane pitää täysin onnistuneena pienen vastausprosentin (17,3 %) vuoksi.
Vastaukset osoittivat, että riskienarviointi kuuluu yleisesti useamman yrityksen normaaliin toimintaan ja pääsääntöisesti omat ohjeet tai jokin muu vaatimus edellyttää sitä. Mutta riskienarviointi perustuukin useimmiten henkilöstön ”aivoriihi” arvioihin tai keskusteluun riskeistä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että järjestelmällinen riskienarviointi ja menetelmä - prosessi puuttuivat useammalta. Nämä ovatkin aika vahva signaali siitä, että riskienhallintaa ja riskienarviointia tulee kehittää järjestelmällisempään suuntaan. Riskienhallinnasta ollaan kuitenkin kiinnostuneita, sitä pidetään tärkeänä ja hyödyllisenä osan omaa toimintaa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli laatia toimenpide-suosituksia hammaslaboratorioiden riskienhallintaan. Kyselytuloksiin perustuvien johtopäätöksen pohjalta laadittiin toimenpideehdotus järjestelmällisestä riskienarviointi prosessista. Toimenpide-ehdotukset löytyvät kyselyn vastausten analysointien jälkeen.