Annostilavuushistogrammit eturauhassyövän sädehoidossa : Perinteisen intensiteettimuokatun sädehoidon ja RapidArc-sädehoitotekniikan vertailututkimus
Kola, Eveliina; Jaakkola, Laura (2013)
Kola, Eveliina
Jaakkola, Laura
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302052076
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302052076
Tiivistelmä
Eturauhassyöpä on Suomen yleisin syöpämuoto, ja sen sädehoitoa kehitetään koko ajan. Oulun yliopistollisen sairaalan sädehoidon yksikköön tuli vuonna 2010 uusi Varian Medical Systemsin sädehoitolaite, jolla voidaan antaa RapidArc-sädehoitoa. Tällä sädehoitotekniikalla voidaan antaa intensiteettimuokattua sädehoitoa samanaikaisesti hoitopään pyörähtäessä sädehoitokohteen ympäri. Varian Medical Systemsin mukaan tämä uusi tekniikka säästäisi enemmän sädehoidon kohdetta ympäröivää tervettä kudosta kuin perinteinen intensiteettimuokattu sädehoito.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli vertailla eturauhassyövän sädehoidossa perinteisen intensiteettimuokatun sädehoidon sekä RapidArc-sädehoitotekniikan annostilavuusjakaumia tarkastelemalla eturauhasen läheisyydessä sijaitsevia riskielimiä sekä koko kehon saamaa säteilyannosta. Vertailimme näiden kahden eri sädehoitotekniikan myös monitoriyksiköiden lukumääriä. Tutkimuksemme tavoitteena on kriittisesti tarkastella ja kehittää sädehoidon annossuunnittelukäytäntöjä. Tutkimuksemme on ajankohtainen, sillä RapidArc-sädehoidot ovat koko ajan yleistymässä ja niitä käytetään paljon nimenomaan eturauhassyövän hoidossa. Esitimme tutkimuksessamme hypoteesin, jonka mukaan RapidArc-sädehoitotekniikka säästäisi enemmän riskielimiä eturauhassyövän sädehoidossa kuin perinteinen intensiteettimuokattu sädehoito.
Tutkimuksemme oli kvantitatiivinen, strategialtaan hypoteettis-deduktiivinen ja tieteenfilosofialtaan positivistinen. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan sädehoidon yksikössä syksyllä 2012. Havaintoyksiköt käsiteltiin tilastollisin menetelmin.
Tutkimustuloksiemme perusteella RapidArc-sädehoitotekniikka ei säästä riskielimiä enempää kuin perinteinen intensiteettimuokattu sädehoito. Myöskään monitoriyksikkövertailussa ei noussut esiin merkittäviä eroja näillä kahdella eri sädehoitomenetelmällä.
Jatkotutkimushaasteina esitämme saman tutkimuksen toistamisen eri syövälle, esimerkiksi rintasyövälle. Toinen jatkotutkimushaaste on perinteisen intensiteettimuokatun sädehoidon ja RapidArc-sädehoitotekniikan eturauhassyövän sädehoidon hoitokerran pituuden vertailu.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli vertailla eturauhassyövän sädehoidossa perinteisen intensiteettimuokatun sädehoidon sekä RapidArc-sädehoitotekniikan annostilavuusjakaumia tarkastelemalla eturauhasen läheisyydessä sijaitsevia riskielimiä sekä koko kehon saamaa säteilyannosta. Vertailimme näiden kahden eri sädehoitotekniikan myös monitoriyksiköiden lukumääriä. Tutkimuksemme tavoitteena on kriittisesti tarkastella ja kehittää sädehoidon annossuunnittelukäytäntöjä. Tutkimuksemme on ajankohtainen, sillä RapidArc-sädehoidot ovat koko ajan yleistymässä ja niitä käytetään paljon nimenomaan eturauhassyövän hoidossa. Esitimme tutkimuksessamme hypoteesin, jonka mukaan RapidArc-sädehoitotekniikka säästäisi enemmän riskielimiä eturauhassyövän sädehoidossa kuin perinteinen intensiteettimuokattu sädehoito.
Tutkimuksemme oli kvantitatiivinen, strategialtaan hypoteettis-deduktiivinen ja tieteenfilosofialtaan positivistinen. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan sädehoidon yksikössä syksyllä 2012. Havaintoyksiköt käsiteltiin tilastollisin menetelmin.
Tutkimustuloksiemme perusteella RapidArc-sädehoitotekniikka ei säästä riskielimiä enempää kuin perinteinen intensiteettimuokattu sädehoito. Myöskään monitoriyksikkövertailussa ei noussut esiin merkittäviä eroja näillä kahdella eri sädehoitomenetelmällä.
Jatkotutkimushaasteina esitämme saman tutkimuksen toistamisen eri syövälle, esimerkiksi rintasyövälle. Toinen jatkotutkimushaaste on perinteisen intensiteettimuokatun sädehoidon ja RapidArc-sädehoitotekniikan eturauhassyövän sädehoidon hoitokerran pituuden vertailu.