Läsnäolo ja yleisösuhde : mitä tapahtuu ohjelmatyössä ja ilmaisussa kun tekniikka muuttuu?
Baer, Titta (2013)
Baer, Titta
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302052064
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302052064
Tiivistelmä
Yhden lähtökohdan ja inspiraation tälle työlle antoi mediatutkija Marshall McLuhanin tunnettu lause "väline on viesti". Opinnäytetyössä tarkastellaan, miten teknologian kehitys - kamerat, tietotekniikka - näkyy esimerkiksi TV:n ajankohtaisohjelmien ja uutisten tuotannossa. Työssä selvitetään, miten välineiden tekninen kehitys vaikuttaa, miten tekniikka muuttaa TV-ohjelmien rakennetta, ilmettä ja yleisösuhdetta. Käytetyt menetelmät ovat laadullisia: kirjallisuutta, tutkimuksia ja haastatteluja.
Tietotekniikan kehitys tuo journalismin yhä lähemmäksi ja reaaliaikaisemmaksi. Puhutaan jokapaikan journalismista, ubiikista (ubiquitous) journalismista. Pyritään reaaliaikaiseen, on-line läsnäoloon. Perinteinen media hyödyntää entistä enemmän verkkoviestintää, kameraympäristöjä on yhä useammassa paikassa. Myös kameroiden käyttö muuttuu. TV- ja elokuvatuotannoissakin voidaan käyttää ammattilaiskameroiden sijalla ja rinnalla puhelin- tai järjestelmäkameroita.
Työssä pohditaan myös seuraavan sukupolven TV-kokemusta. Televisio on saanut rinnalleen toisen ruudun, second screenin. Selvitysten mukaan jo selvästi yli puolet katsojista käyttää TV:tä katsellessaan samaan aikaan muuta välinettä.
Ohjelmatuotannon muutosta voi tarkastella sukupolvikäsitteenkin kautta. Uusista sukupolvista on puhuttu sekä sisältö- että tekijäsukupolvina. Tutkijoiden mukaan olennaista on, onko yleisö todella omaksumassa käyttäjätuotantomallin. Uusia sukupolvia tarkasteltaessa välineen merkitys korostuu.
Ohjelmien tuottamistavat muuttuvat, visuaalinen ilme muuttuu, yleisön rooli muuttuu. Väline on viesti, mutta viestimien ja teknologian päämääränä on kuitenkin läsnäolo ja kokemus.
Opinnäytetyö antaa vastauksia media-alan opiskelijan tai vastavalmistuneen medianomin kysymyksiin, mihin suuntaan ohjelmatyö, ammattilaisuus ja yleisön rooli kenties muuttuu ja missä uusi ammentaa vanhasta, sisällön ja tekniikan ikuisesta vuoropuhelusta.
Tietotekniikan kehitys tuo journalismin yhä lähemmäksi ja reaaliaikaisemmaksi. Puhutaan jokapaikan journalismista, ubiikista (ubiquitous) journalismista. Pyritään reaaliaikaiseen, on-line läsnäoloon. Perinteinen media hyödyntää entistä enemmän verkkoviestintää, kameraympäristöjä on yhä useammassa paikassa. Myös kameroiden käyttö muuttuu. TV- ja elokuvatuotannoissakin voidaan käyttää ammattilaiskameroiden sijalla ja rinnalla puhelin- tai järjestelmäkameroita.
Työssä pohditaan myös seuraavan sukupolven TV-kokemusta. Televisio on saanut rinnalleen toisen ruudun, second screenin. Selvitysten mukaan jo selvästi yli puolet katsojista käyttää TV:tä katsellessaan samaan aikaan muuta välinettä.
Ohjelmatuotannon muutosta voi tarkastella sukupolvikäsitteenkin kautta. Uusista sukupolvista on puhuttu sekä sisältö- että tekijäsukupolvina. Tutkijoiden mukaan olennaista on, onko yleisö todella omaksumassa käyttäjätuotantomallin. Uusia sukupolvia tarkasteltaessa välineen merkitys korostuu.
Ohjelmien tuottamistavat muuttuvat, visuaalinen ilme muuttuu, yleisön rooli muuttuu. Väline on viesti, mutta viestimien ja teknologian päämääränä on kuitenkin läsnäolo ja kokemus.
Opinnäytetyö antaa vastauksia media-alan opiskelijan tai vastavalmistuneen medianomin kysymyksiin, mihin suuntaan ohjelmatyö, ammattilaisuus ja yleisön rooli kenties muuttuu ja missä uusi ammentaa vanhasta, sisällön ja tekniikan ikuisesta vuoropuhelusta.