Miten metsä innostaa lasta : Lähiluonto esikouluikäisen leikki- ja oppimisympäristönä
Aartolahti, Tuija (2012)
Aartolahti, Tuija
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301201554
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301201554
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli innostaa varhaiskasvattajia käyttämään lähiluontoa leikki- ja oppimisympäristönä ja vanhempia lähtemään luontoon voimaantumaan lastensa kanssa. Tutkimuksessa kuvattiin esikoululaisten, vanhempien ja varhaiskasvattajien kokemuksia lähiluonnosta innostuksen lähteenä. Kohderyhmänä olivat Lappeenrannan Karhuvuoren päiväkodin luontopainotteisen Ilves-ryhmän kahden esikouluvuoden (2010-2011 ja 2011 – 2012) esikoululaiset, vanhemmat ja varhaiskasvattajat.
Laadullisessa tutkimuksessa yhdistyivät menetelmä- ja aineistotriangulaatio (esikoululaisten yksilöhaastattelut, heidän ottamansa valokuvat ja antamansa palaute Jäljet-hankkeesta; varhaiskasvattajien dialoginen haastattelu ja vanhempien palaute Webpropol-kyselynä lähiluonnon innostavuudesta) ja teoriatriangulaatio – ulkona oppimisen pedagogiikka, sosiaalipedagogiikka, ympäristöpsykologia.
Case Forest –menetelmää soveltava, lapsilähtöinen Jäljet-hanke ilmensi hyvin talvisen luonnon lapsissa herättämää innostusta ja sen synnyttämää luovaa toimintaa ulkona ja sisällä: leikkejä, oivalluksia, ja taidetta. Esikoululaiset oppivat kokemusperäisesti ja toivat oppimansa esiin yhteisötaiteena hanketta kuvaavassa näyttelyssä. Hankkeessa yhdistyivät esiopetuksen eri sisältöalueet eheyttävän opetuksen mukaisesti.
Tutkimustulokset vahvistivat kuvaa luonnon soveltuvuudesta lapsen leikki- ja oppimisympäristöksi. Lapsi luo vuorovaikutussuhteen lähimetsään leikin ja muun toiminnan kautta. Esikoululaisista innostavimpia metsäleikkejä olivat majan rakennus-, eläin- ja kotileikit. Valokuviin pääsivät heitä innostavat leikkipaikat sekä ihmettelyä ja esteettistä nautintoa tarjoavat kohteet. Metsäympäristö innostaa leikkiin muokattavuudellaan esim. tarjoamalla aineksia rakentaa majoja. Metsässä leikit ovat pitkäkestoisempia, luovempia. Leikkikokoonpanot ovat vaihtelevampia ja leikkiin mukaan pääsy on helpompaa. Lähiluonto edistää kokonaisuuksien ja syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista ja tällä tavoin vastuullisuutta. Metsä eri vuodenaikoina tarjoaa vahvoja oppimiskokemuksia, koska ne välittyvät useamman aistin kautta. Metsä on oiva paikka eettisille pohdiskeluille ja siellä opitaan vastuuta itsestä sekä välittämistä toisista ja luonnosta. Vanhemmat kokivat Ilves-ryhmän otolliseksi kasvupaikaksi lapselleen ja innostavaksi kasvatuskumppaniksi itselleen.
Olisi hyvä tutkia taajamien viheralueita (taajamametsiä, puistoja, leikkikenttiä) ja niiden muokattavuuden merkitystä lapsen leikkien ja oppimisen kannalta. Voisi myös selvittää, miten suunnitella ja muuttaa jo rakennettuja päiväkotien pihoja, sellaisiksi, joissa lapsi itse mahtuu tutkimaan ja rakentelemaan; eli luoda pihoista ympäristöjä, jotka innostavat jättämään niihin oman kädenjälkensä. Kiintoisa tutkimuskohde olisi myös jaettujen luontokokemusten merkitys yhteisöllisyyden vahvistajana.
Laadullisessa tutkimuksessa yhdistyivät menetelmä- ja aineistotriangulaatio (esikoululaisten yksilöhaastattelut, heidän ottamansa valokuvat ja antamansa palaute Jäljet-hankkeesta; varhaiskasvattajien dialoginen haastattelu ja vanhempien palaute Webpropol-kyselynä lähiluonnon innostavuudesta) ja teoriatriangulaatio – ulkona oppimisen pedagogiikka, sosiaalipedagogiikka, ympäristöpsykologia.
Case Forest –menetelmää soveltava, lapsilähtöinen Jäljet-hanke ilmensi hyvin talvisen luonnon lapsissa herättämää innostusta ja sen synnyttämää luovaa toimintaa ulkona ja sisällä: leikkejä, oivalluksia, ja taidetta. Esikoululaiset oppivat kokemusperäisesti ja toivat oppimansa esiin yhteisötaiteena hanketta kuvaavassa näyttelyssä. Hankkeessa yhdistyivät esiopetuksen eri sisältöalueet eheyttävän opetuksen mukaisesti.
Tutkimustulokset vahvistivat kuvaa luonnon soveltuvuudesta lapsen leikki- ja oppimisympäristöksi. Lapsi luo vuorovaikutussuhteen lähimetsään leikin ja muun toiminnan kautta. Esikoululaisista innostavimpia metsäleikkejä olivat majan rakennus-, eläin- ja kotileikit. Valokuviin pääsivät heitä innostavat leikkipaikat sekä ihmettelyä ja esteettistä nautintoa tarjoavat kohteet. Metsäympäristö innostaa leikkiin muokattavuudellaan esim. tarjoamalla aineksia rakentaa majoja. Metsässä leikit ovat pitkäkestoisempia, luovempia. Leikkikokoonpanot ovat vaihtelevampia ja leikkiin mukaan pääsy on helpompaa. Lähiluonto edistää kokonaisuuksien ja syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista ja tällä tavoin vastuullisuutta. Metsä eri vuodenaikoina tarjoaa vahvoja oppimiskokemuksia, koska ne välittyvät useamman aistin kautta. Metsä on oiva paikka eettisille pohdiskeluille ja siellä opitaan vastuuta itsestä sekä välittämistä toisista ja luonnosta. Vanhemmat kokivat Ilves-ryhmän otolliseksi kasvupaikaksi lapselleen ja innostavaksi kasvatuskumppaniksi itselleen.
Olisi hyvä tutkia taajamien viheralueita (taajamametsiä, puistoja, leikkikenttiä) ja niiden muokattavuuden merkitystä lapsen leikkien ja oppimisen kannalta. Voisi myös selvittää, miten suunnitella ja muuttaa jo rakennettuja päiväkotien pihoja, sellaisiksi, joissa lapsi itse mahtuu tutkimaan ja rakentelemaan; eli luoda pihoista ympäristöjä, jotka innostavat jättämään niihin oman kädenjälkensä. Kiintoisa tutkimuskohde olisi myös jaettujen luontokokemusten merkitys yhteisöllisyyden vahvistajana.