INR-näytteen säilyvyys kokoverenä : Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kliinisen kemian laboratoriossa
Kalliomäki, Anne (2012)
Kalliomäki, Anne
Savonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121719818
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121719818
Tiivistelmä
Laboratorionäytteiden säilyttäminen ja kuljetus ovat osa kliinistä laboratoriotutkimusprosessia. Tutkimusten keskittyessä yhä enemmän isoihin laboratoriokeskuksiin myös näytteiden kuljetus ja säilyttäminen ovat yleistyneet. Vaatimuksena on, ettei näytteen koostumus muutu kuljetuksen tai säilytyksen aikana.
INR on laboratoriotutkimus, jota käytetään laskimotukoksien ehkäisyyn tarkoitetun varfariinihoidon seurannassa. Etenkin alaraajan laskimoihin voi muodostua epätoivottuja hyytymiä esimerkiksi pitkän vuodelevon seurauksena, mutta syyt voivat olla myös perinnöllisiä. Oraalisesti annosteltu varfariini on seurattavuutensa ja edullisuutensa vuoksi yhä tärkein ja käytetyin antikoagulantti, vaikka sen rinnalle on tullut uusia valmisteita.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten vuorokauden jääkaappiseisotuksen jälkeen kokoverenä ja plasmana säilytettyjen näytteiden tulokset eroavat toisistaan sekä näytteenottopäivänä analysoidusta näytteestä. Näytteet kerättiin laboratorionäytteenotossa käyneiltä asiakkailta, joiden tutkimuksissa oli mukana INR. Tuoreista näytteistä analysoitiin INR, johon yön yli säilytettyjen näytteiden arvoja verrattiin. Rinnakkaisnäytteitä säilytettiin jääkaapissa myös plasmana, ja kokoverinäytteen arvoja verrattiin myös plasmaa säilytettyjen näytteiden tuloksiin. 25 näytettä otettiin natriumsitraattiputkeen. Näyte jaettiin kahteen erotteluputkeen. Toinen putkista sentrifugoitiin plasmaksi ja toinen pidettiin kokoverenä. 13 näytettä otettiin kahteen eri natriumsitraattiputkeen, joista toinen sentrifugoitiin plasmaksi ja toinen säilytettiin kokoverenä (n=38).
Kokoverenä säilyttäminen pääsääntöisesti kohotti INR-arvoja verrattuna heti analysoituun näytteeseen sekä plasmana säilytettyyn näytteeseen, kun näyte oli jaettu yhdestä natriumsitraattiputkesta. Kahteen eri natriumsitraattiputkeen otettujen näytteiden arvot pääsääntöisesti laskivat vertailuarvoihin nähden. Muutokset olivat kuitenkin pieniä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kokoverenä jääkaapissa säilyttäminen ei vaikuttanut INR-tuloksiin merkittävästi. Tutkimuksen otos oli kuitenkin pieni ja muiden muuttujien vakiointi ei onnistunut täysin. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä muiden laboratorioiden käyttöön, koska eri laboratorioilla on esimerkiksi erilaiset näytekuljetuskäytännöt ja erilaiset näyteputket käytössä.
INR on laboratoriotutkimus, jota käytetään laskimotukoksien ehkäisyyn tarkoitetun varfariinihoidon seurannassa. Etenkin alaraajan laskimoihin voi muodostua epätoivottuja hyytymiä esimerkiksi pitkän vuodelevon seurauksena, mutta syyt voivat olla myös perinnöllisiä. Oraalisesti annosteltu varfariini on seurattavuutensa ja edullisuutensa vuoksi yhä tärkein ja käytetyin antikoagulantti, vaikka sen rinnalle on tullut uusia valmisteita.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten vuorokauden jääkaappiseisotuksen jälkeen kokoverenä ja plasmana säilytettyjen näytteiden tulokset eroavat toisistaan sekä näytteenottopäivänä analysoidusta näytteestä. Näytteet kerättiin laboratorionäytteenotossa käyneiltä asiakkailta, joiden tutkimuksissa oli mukana INR. Tuoreista näytteistä analysoitiin INR, johon yön yli säilytettyjen näytteiden arvoja verrattiin. Rinnakkaisnäytteitä säilytettiin jääkaapissa myös plasmana, ja kokoverinäytteen arvoja verrattiin myös plasmaa säilytettyjen näytteiden tuloksiin. 25 näytettä otettiin natriumsitraattiputkeen. Näyte jaettiin kahteen erotteluputkeen. Toinen putkista sentrifugoitiin plasmaksi ja toinen pidettiin kokoverenä. 13 näytettä otettiin kahteen eri natriumsitraattiputkeen, joista toinen sentrifugoitiin plasmaksi ja toinen säilytettiin kokoverenä (n=38).
Kokoverenä säilyttäminen pääsääntöisesti kohotti INR-arvoja verrattuna heti analysoituun näytteeseen sekä plasmana säilytettyyn näytteeseen, kun näyte oli jaettu yhdestä natriumsitraattiputkesta. Kahteen eri natriumsitraattiputkeen otettujen näytteiden arvot pääsääntöisesti laskivat vertailuarvoihin nähden. Muutokset olivat kuitenkin pieniä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kokoverenä jääkaapissa säilyttäminen ei vaikuttanut INR-tuloksiin merkittävästi. Tutkimuksen otos oli kuitenkin pieni ja muiden muuttujien vakiointi ei onnistunut täysin. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä muiden laboratorioiden käyttöön, koska eri laboratorioilla on esimerkiksi erilaiset näytekuljetuskäytännöt ja erilaiset näyteputket käytössä.