Tukea kuntouttavaan arkeen : vanhempien näkemyksiä 4–5-vuotiaiden lasten toiminta- ja fysioterapiaryhmän toiminnasta
Patjas, Marjo; Ranki, Minna (2012)
Patjas, Marjo
Ranki, Minna
Lahden ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121619615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121619615
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää vanhempien näkemyksiä 4–5-vuotiaiden lasten toiminta- ja fysioterapiaryhmän toiminnasta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten lapsi ja perhe ovat hyötyneet ryhmän toiminnasta, millaista tukea he ovat saaneet ja miten ne ovat vaikuttaneet lapseen ja perheen arkeen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli vanhempien näkemysten ja toiveiden perusteella tuoda esiin asiat, joiden mukaan opinnäytetyön toimeksiantaja Kouvolan kaupungin Hattu-kehitysneuvola sekä myös kuntoutuspalvelut haluavat kehittää toimintaansa ja sen laatua.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli fenomenografia. Laadullisen opinnäytetyön aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineiston keruuajankohtana kuntoutuspalveluilla oli toiminnassa kaksi 4–5- vuotiaiden lasten toiminta- ja fysioterapiaryhmää, joissa oli yhteensä seitsemän lasta. Haastatteluihin osallistui neljän (N=4) eri lapsen vanhempaa. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia.
Vaikka vanhemmat kokivat ryhmän tarpeellisena, he eivät osanneet mainita, mitä konkreettista hyötyä siitä olisi ollut lapselle tai perheelle. Osa lapsista oli kuitenkin selvästi edistynyt ryhmän aikana, vaikka vanhemmat eivät nähneet sen johtuvan ryhmän toiminnasta. Vanhemmat kokivat lapsen kuljettamisen ryhmätapaamisiin kuluttaneen jonkin verran heidän voimavarojaan. Vanhemmat toivoivat tietoa ryhmän toiminnan sisällöstä ja tavoitteista tai siitä mihin
toiminnalla pyrittiin. He kaipasivat konkreettisia ja yksilöllisiä ohjeita ja vinkkejä lapsen tukemiseksi ja kuntouttamiseksi kotona sekä välitöntä keskustelumahdollisuutta ryhmätapaamisten päätyttyä. Vanhemmat toivoivat verkostopalavereja, jotta tieto ja toiminta siirtyisivät kaikille lapsen kanssa työskenteleville. Liian pitkät jonotusajat koettiin negatiivisena asiana. Vanhemmat toivoivat lapselleen jatkotoimenpiteenä yksilöllisiä terapiamuotoja.
Jatkotutkimusaiheina esitettiin oppaan laatimista vanhemmille lapsen kuntoutumisen tueksi perheen arkisissa tilanteissa. Lisäksi vastaavan haastattelun voisi tehdä uudelleen, kun ryhmän toimintaa on muutettu tulosten perusteella asiakaslähtöisemmäksi vastaamaan perheen ja lapsen tarpeita.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli fenomenografia. Laadullisen opinnäytetyön aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineiston keruuajankohtana kuntoutuspalveluilla oli toiminnassa kaksi 4–5- vuotiaiden lasten toiminta- ja fysioterapiaryhmää, joissa oli yhteensä seitsemän lasta. Haastatteluihin osallistui neljän (N=4) eri lapsen vanhempaa. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia.
Vaikka vanhemmat kokivat ryhmän tarpeellisena, he eivät osanneet mainita, mitä konkreettista hyötyä siitä olisi ollut lapselle tai perheelle. Osa lapsista oli kuitenkin selvästi edistynyt ryhmän aikana, vaikka vanhemmat eivät nähneet sen johtuvan ryhmän toiminnasta. Vanhemmat kokivat lapsen kuljettamisen ryhmätapaamisiin kuluttaneen jonkin verran heidän voimavarojaan. Vanhemmat toivoivat tietoa ryhmän toiminnan sisällöstä ja tavoitteista tai siitä mihin
toiminnalla pyrittiin. He kaipasivat konkreettisia ja yksilöllisiä ohjeita ja vinkkejä lapsen tukemiseksi ja kuntouttamiseksi kotona sekä välitöntä keskustelumahdollisuutta ryhmätapaamisten päätyttyä. Vanhemmat toivoivat verkostopalavereja, jotta tieto ja toiminta siirtyisivät kaikille lapsen kanssa työskenteleville. Liian pitkät jonotusajat koettiin negatiivisena asiana. Vanhemmat toivoivat lapselleen jatkotoimenpiteenä yksilöllisiä terapiamuotoja.
Jatkotutkimusaiheina esitettiin oppaan laatimista vanhemmille lapsen kuntoutumisen tueksi perheen arkisissa tilanteissa. Lisäksi vastaavan haastattelun voisi tehdä uudelleen, kun ryhmän toimintaa on muutettu tulosten perusteella asiakaslähtöisemmäksi vastaamaan perheen ja lapsen tarpeita.