Lastenneuvolan terveydenhoitaja lapsen kaltoinkohtelun tunnistajana ja puuttujana
Ranta, Sanna (2012)
Ranta, Sanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121319432
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121319432
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lastenneuvolan terveydenhoitaja tunnistaa lapsen kaltoinkohtelua ja puuttuu siihen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää lapsen kaltoinkohtelun tunnistamista ja puuttumista lastenneuvolassa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Teemahaastattelurunko tehtiin tätä tutkimusta varten. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat kahden kaupungin lastenneuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat (N=7), joilla oli työkokemusta lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja puuttumisesta. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan lapsen kaltoinkohtelun tunnistaminen ja puuttuminen neuvolassa on tärkeää. Terveydenhoitajan tulee ensin tunnistaa kaltoinkohtelu, jotta siihen puuttuminen on mahdollista. Kaltoinkohtelun tunnistamiseen tarvittiin lapsen ja perheen havainnointia sekä perheen tilanteen kartoittamista kyselylomakkein sekä avoimin kysymyksin. Terveydenhoitajan huoli lapsen kaltoinkohtelusta heräsi tavallisesti perheen riskitekijöiden kasautumisesta, lapsen ja vanhemman epätavallisesta käytöksestä sekä näkyvistä kaltoinkohtelun merkeistä. Lapsen kaltoinkohteluun puuttumiseen tarvittiin puheeksiottamiskykyjä sekä tukikeinoja. Terveydenhoitajat puuttuivat kaltoinkohteluun kertomalla huolesta suoraan perheelle, kuulemalla vanhempia sekä kysymällä lapselta. Kaltoinkohteluun puuttumista heikensi kiire, oma jaksaminen ja tukikeinojen vähäisyys. Kaltoinkohteluun puuttumiseen koettiin tarvitsevan lisää koulutusta ja yhteisiä toimintaohjeita.
Kehittämisehdotuksena voisi tutkia vielä perusteellisemmin lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen haasteita ja millaisia keinoja terveydenhoitajilla on päästä niiden haasteiden yli. Mielenkiintoista olisi tutkia myös määrällisellä tutkimuksella useampien eri kaupunkien terveydenhoitajia, kuinka he kykenevät tunnistamaan ja puuttumaan lapsen kaltoinkohteluun lastenneuvolassa. Jatkossa voisi tutkia myös, kuinka kouluterveydenhoitaja tunnistaa ja puuttuu lapsen kaltoinkohteluun alakoulussa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Teemahaastattelurunko tehtiin tätä tutkimusta varten. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat kahden kaupungin lastenneuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat (N=7), joilla oli työkokemusta lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja puuttumisesta. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan lapsen kaltoinkohtelun tunnistaminen ja puuttuminen neuvolassa on tärkeää. Terveydenhoitajan tulee ensin tunnistaa kaltoinkohtelu, jotta siihen puuttuminen on mahdollista. Kaltoinkohtelun tunnistamiseen tarvittiin lapsen ja perheen havainnointia sekä perheen tilanteen kartoittamista kyselylomakkein sekä avoimin kysymyksin. Terveydenhoitajan huoli lapsen kaltoinkohtelusta heräsi tavallisesti perheen riskitekijöiden kasautumisesta, lapsen ja vanhemman epätavallisesta käytöksestä sekä näkyvistä kaltoinkohtelun merkeistä. Lapsen kaltoinkohteluun puuttumiseen tarvittiin puheeksiottamiskykyjä sekä tukikeinoja. Terveydenhoitajat puuttuivat kaltoinkohteluun kertomalla huolesta suoraan perheelle, kuulemalla vanhempia sekä kysymällä lapselta. Kaltoinkohteluun puuttumista heikensi kiire, oma jaksaminen ja tukikeinojen vähäisyys. Kaltoinkohteluun puuttumiseen koettiin tarvitsevan lisää koulutusta ja yhteisiä toimintaohjeita.
Kehittämisehdotuksena voisi tutkia vielä perusteellisemmin lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen haasteita ja millaisia keinoja terveydenhoitajilla on päästä niiden haasteiden yli. Mielenkiintoista olisi tutkia myös määrällisellä tutkimuksella useampien eri kaupunkien terveydenhoitajia, kuinka he kykenevät tunnistamaan ja puuttumaan lapsen kaltoinkohteluun lastenneuvolassa. Jatkossa voisi tutkia myös, kuinka kouluterveydenhoitaja tunnistaa ja puuttuu lapsen kaltoinkohteluun alakoulussa.