Muistisairaiden potilaiden yksilöllinen hoito ja kotiutus läheisten kokemana erikoissairaanhoidossa
Moilanen, Katri; Siltanen, Elina (2012)
Moilanen, Katri
Siltanen, Elina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121319373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121319373
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata muistisairaiden potilaiden hoitoa ja kotiutusta läheisten kokemana erikoissairaanhoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa tietoa muistisairaan potilaan hoidosta ja kotiutuksesta erikoissairaanhoidossa ja antaa hoitohenkilökunnalle valmiuksia kohdata muistisairaita potilaita sekä hyödyntää heidän läheisiään voimavarana käytännön hoitotyössä. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää mitä muistisairaan yksilöllinen hoito on, millaista hoitajan ja muistisairaan välinen kohtaaminen oli, kuinka perhehoitotyö näyttäytyi ja kuinka kotiutus toteutui muistisairaan hoidossa. Opinnäytetyö tehtiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla haastattelemalla kolmea muistisairaan potilaan läheistä muistisairaan hoidosta ja kotiutuksesta erikoissairaanhoidossa.
Läheiset kokivat hoitajien suhtautumisen muistisairaisiin olevan ymmärtäväistä, ystävällistä, lämpöistä ja arvostavaa. Tulosten mukaan muistisairaiden yksilölliset tarpeet huomioitiin ja niihin vastattiin. Muistisairaat saivat vaikuttaa hoitoonsa muistisairauden vaihe huomioiden. Läheiset kokivat, että hoitajat käyttivät huumoria vuorovaikutuksen keinona kohtaamistilanteissa. Muistisairaiden elämäntarinaa ei huomioitu hoidossa. Läheiset toivoivat hoitajilta lisää aikaa muistisairaan kohtaamiseen. Muistisairaan potilaan kotiutus näyttäytyi osastoilla eri tavoin. Kotiutuksessa tiedon kulku koettiin ongelmallisena. Läheisten huomiointiin oltiin pääosin tyytyväisiä. Osa läheisistä koki saavansa vaikuttaa muistisairaan hoitoon ja osa ei. Myös tuen ja ohjauksen saannissa oli vastakkaisia kokemuksia.
Muistisairaiden kohtaamiseen ja yksilöllisyyden huomiointiin läheiset olivat pääosin tyytyväisiä. Erikoissairaanhoidossa osastojen akuutista luonteesta johtuen hoitajilla ei välttämättä ole antaa tarvittavaa aikaa muistisairaille potilaille. Elämäntarinan huomioiminen muistisairaan potilaan hoidossa vähentää muistisairaan haasteellista käyttäytymistä ja auttaa hoitajaa suhtautumaan empaattisemmin ja yksilöllisemmin muistisairaaseen. Tätä voidaan hyödyntää hoitajan ja muistisairaan välisen hoitosuhteen muodostu-misessa. Tulosten perusteella nykyisen toimintamallin toimivuutta kotiutuksen suhteen olisi mahdollisesti syytä yhtenäistää ja kehittää. Tärkeää olisi pohtia kuinka hoitajat voisivat kehittyä muistisairaan potilaan läheisten ohjaamisessa ja tukemisessa.
Läheiset kokivat hoitajien suhtautumisen muistisairaisiin olevan ymmärtäväistä, ystävällistä, lämpöistä ja arvostavaa. Tulosten mukaan muistisairaiden yksilölliset tarpeet huomioitiin ja niihin vastattiin. Muistisairaat saivat vaikuttaa hoitoonsa muistisairauden vaihe huomioiden. Läheiset kokivat, että hoitajat käyttivät huumoria vuorovaikutuksen keinona kohtaamistilanteissa. Muistisairaiden elämäntarinaa ei huomioitu hoidossa. Läheiset toivoivat hoitajilta lisää aikaa muistisairaan kohtaamiseen. Muistisairaan potilaan kotiutus näyttäytyi osastoilla eri tavoin. Kotiutuksessa tiedon kulku koettiin ongelmallisena. Läheisten huomiointiin oltiin pääosin tyytyväisiä. Osa läheisistä koki saavansa vaikuttaa muistisairaan hoitoon ja osa ei. Myös tuen ja ohjauksen saannissa oli vastakkaisia kokemuksia.
Muistisairaiden kohtaamiseen ja yksilöllisyyden huomiointiin läheiset olivat pääosin tyytyväisiä. Erikoissairaanhoidossa osastojen akuutista luonteesta johtuen hoitajilla ei välttämättä ole antaa tarvittavaa aikaa muistisairaille potilaille. Elämäntarinan huomioiminen muistisairaan potilaan hoidossa vähentää muistisairaan haasteellista käyttäytymistä ja auttaa hoitajaa suhtautumaan empaattisemmin ja yksilöllisemmin muistisairaaseen. Tätä voidaan hyödyntää hoitajan ja muistisairaan välisen hoitosuhteen muodostu-misessa. Tulosten perusteella nykyisen toimintamallin toimivuutta kotiutuksen suhteen olisi mahdollisesti syytä yhtenäistää ja kehittää. Tärkeää olisi pohtia kuinka hoitajat voisivat kehittyä muistisairaan potilaan läheisten ohjaamisessa ja tukemisessa.