”Kaikki saa kuitenki olla sellasia kun on” : Lapsen yksilöllinen huomioiminen päiväkodissa eräiden varhaiskasvattajien näkökulmasta
Moilanen, Marika; Virolainen, Emmi (2012)
Moilanen, Marika
Virolainen, Emmi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121018871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121018871
Tiivistelmä
Opinnäytetyössämme tutkimuskohteena oli lapsen yksilöllisen huomioimisen toteutuminen päiväkodissa. Erityisesti tarkoituksenamme oli saada tietoa siitä, miten se näkyy ja miten sitä toteutetaan arjessa. Olimme kiinnostuneita selvittämään päiväkodin varhaiskasvattajien näkemyksiä aiheesta. Halusimme saada tietoa muun muassa heidän ajatuksistaan, arvoistaan ja kokemuksistaan sekä käytännöistä ja menetelmistä liittyen yksilölliseen huomioimiseen niin yksittäisen kasvattajan toiminnan kuin työyhteisön tasolla. Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys koostuu neljästä pääteemasta, joita ovat varhaiskasvatus, päiväkoti ja varhaiskasvattajat, yksilö ja ryhmä sekä vuorovaikutus. Olemme valinneet nämä teemat, sillä koemme, että ne pohjustavat ja avaavat opinnäytetyömme aihetta.
Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisena tutkielmana. Tutkielmamme aineistonkeruu-menetelmänä käytimme haastattelua, joka oli malliltaan puolistrukturoidun ja teemahaastattelun välimuoto. Haastattelimme keväällä 2011 työmme yhteistyökumppanina toimineen erään vantaalaisen päiväkotiyksikön kuutta varhaiskasvattajaa heidän yksilöllisistä kokemuksistaan. Analysoimme kattavan tutkimusaineistomme teoriasidonnaisella sisällönanalyysimenetelmällä. Haastattelujen jälkeen laadimme kirjallisen jälkikyselyn haastatteluille henkilöille selvittääksemme heidän ajatuksiaan haastattelusta.
Tulokset osoittivat, että kaikki haastatellut kasvattajat pitivät lapsen yksilöllistä huomioimista tärkeänä ja kokivat sen olevan merkityksellistä myös koko työyhteisölle. Heidän mielestään jokainen lapsi pääsee yksilönä ja persoonana esille heidän päiväkotiyksikössään. Aineiston mukaan keskeisiä keinoja toteuttaa lapsen yksilöllistä huomioimista päiväkodissa ovat pienryhmätoiminta, kasvatuskumppanuus sekä läsnäolo ja vuorovaikutus lapsen kanssa arjen tilanteissa. Näiden lisäksi edistävinä tekijöinä pidettiin muun muassa toimivaa yhteistyötä työyhteisössä sekä varhaiskasvattajien koulutusta ja sitoutumista yksilölliseen huomioimiseen. Haastaviksi tekijöiksi puolestaan koettiin esimerkiksi henkilökunnan poissaolot, isot lapsiryhmät ja ajan riittämättömyys. Jokaisen haastateltavan mukaan lapsen yksilöllinen huomioiminen on vahvasti osa nykypäivän kasvatustyötä. Sen merkityksen uskottiin vahvistuvan entisestään tulevaisuudessa.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tilanne lapsen yksilöllisen huomioimisen kannalta on yleisesti hyvä kyseisessä päiväkotiyksikössä. Lapsen yksilölliseen huomioimiseen ja sen toteutumiseen päiväkodissa näyttää liittyvän hyvin monenlaisia tekijöitä ja sitä voidaan toteuttaa hyvin erilaisin keinoin ja menetelmin. Parhaiten toteutuakseen koemme sen edellyttävän useampien asioiden yhtäaikaista toteutumista.
Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisena tutkielmana. Tutkielmamme aineistonkeruu-menetelmänä käytimme haastattelua, joka oli malliltaan puolistrukturoidun ja teemahaastattelun välimuoto. Haastattelimme keväällä 2011 työmme yhteistyökumppanina toimineen erään vantaalaisen päiväkotiyksikön kuutta varhaiskasvattajaa heidän yksilöllisistä kokemuksistaan. Analysoimme kattavan tutkimusaineistomme teoriasidonnaisella sisällönanalyysimenetelmällä. Haastattelujen jälkeen laadimme kirjallisen jälkikyselyn haastatteluille henkilöille selvittääksemme heidän ajatuksiaan haastattelusta.
Tulokset osoittivat, että kaikki haastatellut kasvattajat pitivät lapsen yksilöllistä huomioimista tärkeänä ja kokivat sen olevan merkityksellistä myös koko työyhteisölle. Heidän mielestään jokainen lapsi pääsee yksilönä ja persoonana esille heidän päiväkotiyksikössään. Aineiston mukaan keskeisiä keinoja toteuttaa lapsen yksilöllistä huomioimista päiväkodissa ovat pienryhmätoiminta, kasvatuskumppanuus sekä läsnäolo ja vuorovaikutus lapsen kanssa arjen tilanteissa. Näiden lisäksi edistävinä tekijöinä pidettiin muun muassa toimivaa yhteistyötä työyhteisössä sekä varhaiskasvattajien koulutusta ja sitoutumista yksilölliseen huomioimiseen. Haastaviksi tekijöiksi puolestaan koettiin esimerkiksi henkilökunnan poissaolot, isot lapsiryhmät ja ajan riittämättömyys. Jokaisen haastateltavan mukaan lapsen yksilöllinen huomioiminen on vahvasti osa nykypäivän kasvatustyötä. Sen merkityksen uskottiin vahvistuvan entisestään tulevaisuudessa.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tilanne lapsen yksilöllisen huomioimisen kannalta on yleisesti hyvä kyseisessä päiväkotiyksikössä. Lapsen yksilölliseen huomioimiseen ja sen toteutumiseen päiväkodissa näyttää liittyvän hyvin monenlaisia tekijöitä ja sitä voidaan toteuttaa hyvin erilaisin keinoin ja menetelmin. Parhaiten toteutuakseen koemme sen edellyttävän useampien asioiden yhtäaikaista toteutumista.