Asunnottoman oman osallisuuden merkitys asunnottomuuden poistamisessa ja terveydenhoidossa
Saarhelo, Maaret; Kotti, Hanna (2012)
Saarhelo, Maaret
Kotti, Hanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121018824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121018824
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää asunnottomien vaikutusmahdollisuuksia asunnottomuuden poistamiseen, omaan terveydenhoitoon ja hyvinvointiin. Tavoitteena on tuottaa sellaista tietoa, jota voitaisiin hyödyntää asunnottomuuden poistamisessa ja jonka avulla asunnoton voisi pitää huolta omasta terveydenhoidostaan ja hyvinvoinnistaan.
Suomen laissa on perus- ja ihmisoikeuksiin säädetty, että jokaisella on oikeus sopivaan asuntoon. Kuitenkin Suomessa asunnottomien määrän arvioidaan olevan nyt tällä hetkellä 2012 noin 8000, joista noin puolet on pääkaupunkiseudulla. Kiinnostuksen kohteena oli löytää vastauksia asunnottomuuden ehkäisyyn nimenomaan asunnottoman näkökulmasta. Opinnäytetyön tiedonkeruu tehtiin teemahaastatteluna Helsingissä sijaitsevassa Sällikodissa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu asunnottomuudesta, kodittomuudesta, päihteistä ja syrjäytymisestä. Sällikoti on tuettu asuntola pitkään asunnottomana olleille henkilöille. Asuntolan tarkoituksena on antaa asunto henkilöille, joiden on muuten vaikea tai mahdotonta saada asunto päihteiden käytön vuoksi. Sällikoti on niitä harvoja asuntoloita, joissa päihteettömyyttä ei vaadita. Haastattelimme henkilöitä, jotka olivat entisiä kodittomia ja jokaisella oli takanaan reilut kymmenen vuotta kodittomuutta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Haastateltavien kertomuksien mukaan lähes kaikilla asunnottomaksi joutumiseen vaikutti suoraan tai välillisesti päihteiden käyttö. Yleisin syy asunnottomaksi joutumiseen oli vuokrien maksuhäiriöt. Syyksi asunnottomuuden pitkittymiseen oli kerrottu päihteiden tuoma turtuminen ja yhteiskunnasta syrjäytyminen. Kysyttäessä asunnottomuuden vaikutuksesta terveyteen tai hyvinvointiin, kerrottiin, että lähes kaikilla se vaikutti negatiivisesti. Sekä asunnon saantiin, että hyvinvoinnista huolehtimiseen tärkeimpänä asiana nousi oma osallistuminen ja aktiivisuus.
Tuloksen mukaan molempiin sekä asunnon saantiin että terveydenhoitoon vaikutti eniten oman aktiivisuuden puute. Kaikilla haastateltavilla oli ainakin jossain määrin päihdeongelmaa, joka oli suurin syy passiivisuuteen. Pitkä asunnottomana oloaika alentaa tutkimusten mukaan itsetuntoa ja vaikka asunto oli nyt saatu, itsetunto ei vieläkään ollut kovin hyvä ja tämäkin osaltaan passivoi. Asunnon saannin jälkeen piti totutella uuteen statukseen asunnon haltijana, joka tarkoitti uudenlaista vastuunottoa. Monessa tapauksessa syrjäytymisen juuret ovat alkaneet jo kotoa, jossa vanhemmilla oli jo ollut mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Opinnäytetyön perusteella onkin varsin perusteltua tukea syrjäytymässä olevia lapsiperheitä. Jatkotutkimuksen haasteita olisikin selvittää, mitkä ovat ne tukikeinot millä aikuisia syrjäytyneitä ja asunnottomia voitaisiin aktivoida.
Suomen laissa on perus- ja ihmisoikeuksiin säädetty, että jokaisella on oikeus sopivaan asuntoon. Kuitenkin Suomessa asunnottomien määrän arvioidaan olevan nyt tällä hetkellä 2012 noin 8000, joista noin puolet on pääkaupunkiseudulla. Kiinnostuksen kohteena oli löytää vastauksia asunnottomuuden ehkäisyyn nimenomaan asunnottoman näkökulmasta. Opinnäytetyön tiedonkeruu tehtiin teemahaastatteluna Helsingissä sijaitsevassa Sällikodissa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu asunnottomuudesta, kodittomuudesta, päihteistä ja syrjäytymisestä. Sällikoti on tuettu asuntola pitkään asunnottomana olleille henkilöille. Asuntolan tarkoituksena on antaa asunto henkilöille, joiden on muuten vaikea tai mahdotonta saada asunto päihteiden käytön vuoksi. Sällikoti on niitä harvoja asuntoloita, joissa päihteettömyyttä ei vaadita. Haastattelimme henkilöitä, jotka olivat entisiä kodittomia ja jokaisella oli takanaan reilut kymmenen vuotta kodittomuutta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Haastateltavien kertomuksien mukaan lähes kaikilla asunnottomaksi joutumiseen vaikutti suoraan tai välillisesti päihteiden käyttö. Yleisin syy asunnottomaksi joutumiseen oli vuokrien maksuhäiriöt. Syyksi asunnottomuuden pitkittymiseen oli kerrottu päihteiden tuoma turtuminen ja yhteiskunnasta syrjäytyminen. Kysyttäessä asunnottomuuden vaikutuksesta terveyteen tai hyvinvointiin, kerrottiin, että lähes kaikilla se vaikutti negatiivisesti. Sekä asunnon saantiin, että hyvinvoinnista huolehtimiseen tärkeimpänä asiana nousi oma osallistuminen ja aktiivisuus.
Tuloksen mukaan molempiin sekä asunnon saantiin että terveydenhoitoon vaikutti eniten oman aktiivisuuden puute. Kaikilla haastateltavilla oli ainakin jossain määrin päihdeongelmaa, joka oli suurin syy passiivisuuteen. Pitkä asunnottomana oloaika alentaa tutkimusten mukaan itsetuntoa ja vaikka asunto oli nyt saatu, itsetunto ei vieläkään ollut kovin hyvä ja tämäkin osaltaan passivoi. Asunnon saannin jälkeen piti totutella uuteen statukseen asunnon haltijana, joka tarkoitti uudenlaista vastuunottoa. Monessa tapauksessa syrjäytymisen juuret ovat alkaneet jo kotoa, jossa vanhemmilla oli jo ollut mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Opinnäytetyön perusteella onkin varsin perusteltua tukea syrjäytymässä olevia lapsiperheitä. Jatkotutkimuksen haasteita olisikin selvittää, mitkä ovat ne tukikeinot millä aikuisia syrjäytyneitä ja asunnottomia voitaisiin aktivoida.