KUUDESLUOKKALAISTEN TYTTÖJEN LIIKUNTAKÄYTTÄYTYMINEN JA VIIHDEMEDIASSA VIETTÄMÄ AIKA : Liikkuva koulu -hanke
Frilander, Henna (2012)
Frilander, Henna
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120718685
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120718685
Tiivistelmä
Nuoruusiässä tapahtuu suuria muutoksia liikuntakäyttäytymisessä, sillä erittäin vähän liikkuvien määrä kasvaa. Tähän liittyy mm. ”drop-out” –ilmiö, jolloin nuoret lopettavat harrastuksensa, koska se vie liikaa aikaa ja se vaatii yhä enemmän paneutumista harrastuksen parissa. Liikunta-aktiivisuuteen liittyy nuorten keskuudessa nykyään myös lisääntynyt ruutuaika, sillä iän myötä ruudulla viettämä aika kasvaa. Käytän tutkimuksessani sanaa ruutuaika, ja sillä tarkoitan viihdemediassa viettämää aikaa.
Opinnäytetyössäni tutkin 12 -vuotiaiden tyttöjen liikuntakäyttäytymistä ja heidän viettämää aikaansa ruudun äärellä. Valitsin kohderyhmäkseni juuri tytöt, koska tutkimusten mukaan vähän liikkuvien ja passiivisten tyttöjen määrä lisääntyy murrosiässä. Tytöt ovat myös merkittävä riskiryhmä liikkunnasta syrjäytymiselle. Vaikka tutkimuksien mukaan kouluikäiset ovat aktiivisimmillaan 12-vuotiaina, ovat he juuri murrosiän kynnyksellä ja he siirtyvät yläkouluun, jolloin ennustetaan tapahtuvan muutoksia liikkumisen ja ruutuajan suhteen.
Keräsin aineiston opinnäytetyöhöni Mikkelin Kalevankankaan koululla Liikkuva koulu –hankkeessa. Järjestin yhdeksälle tytölle kuusi teemoitettua liikuntakertaa. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmäni oli teemahaastattelu, ja analysointimenetelmäksi valitsin teema-analyysin. Tein sekä ryhmä- että yksilöhaastatteluja.
Aineistosta nousi esille kavereiden, perheen ja opettajan merkitys liikunnan sekä ruutuajan suhteen. Yhdessä liikkuminen kavereiden kanssa tai ryhmissä olivat tärkein motivaatiotekijä, sekä silloin koettiin kaikista mukavimmat liikuntahetket. Selvisi, että tytöille kilpailu ei ole motivaatiotekijä, eikä voittaminen ole kaikki kaikessa. Selvisi, että kilpailuhenkisyys on lajikohtaista. Myös muutama tyttö kertoi liikunnan olevan keino kuluttaa aikaa, mikä sinänsä on mielenkiintoista kuulla tuon ikäisiltä tytöiltä. Onko elämä pelkkää suorittamista? Negatiiviset ja positiiviset liikuntakokemukset koulussa sekä vapaa-ajalla nosti hyvin keskeisiä asioita, miksi liikutaan, ja mikä taas tekee liikunnan harrastamisesta ikävää. Esimerkiksi koululiikunta tuotti huonoja muistoja mieleen siksi, koska siinä painotetaan suorittamista ja tulosten saamista, eikä liikuta siksi, koska se on mukavaa.. Aineistossa käsitellään hieman myös ruutuajan ja liikunnan välistä suhdetta. Lopuksi kysyin tytöiltä myös, mitä mieltä he olivat Liikkuva koulu –hankkeesta, ja näkivätkö he itse, oliko sillä vaikutuksta heidän koulumaailmassaan.
Opinnäytetyössäni tutkin 12 -vuotiaiden tyttöjen liikuntakäyttäytymistä ja heidän viettämää aikaansa ruudun äärellä. Valitsin kohderyhmäkseni juuri tytöt, koska tutkimusten mukaan vähän liikkuvien ja passiivisten tyttöjen määrä lisääntyy murrosiässä. Tytöt ovat myös merkittävä riskiryhmä liikkunnasta syrjäytymiselle. Vaikka tutkimuksien mukaan kouluikäiset ovat aktiivisimmillaan 12-vuotiaina, ovat he juuri murrosiän kynnyksellä ja he siirtyvät yläkouluun, jolloin ennustetaan tapahtuvan muutoksia liikkumisen ja ruutuajan suhteen.
Keräsin aineiston opinnäytetyöhöni Mikkelin Kalevankankaan koululla Liikkuva koulu –hankkeessa. Järjestin yhdeksälle tytölle kuusi teemoitettua liikuntakertaa. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmäni oli teemahaastattelu, ja analysointimenetelmäksi valitsin teema-analyysin. Tein sekä ryhmä- että yksilöhaastatteluja.
Aineistosta nousi esille kavereiden, perheen ja opettajan merkitys liikunnan sekä ruutuajan suhteen. Yhdessä liikkuminen kavereiden kanssa tai ryhmissä olivat tärkein motivaatiotekijä, sekä silloin koettiin kaikista mukavimmat liikuntahetket. Selvisi, että tytöille kilpailu ei ole motivaatiotekijä, eikä voittaminen ole kaikki kaikessa. Selvisi, että kilpailuhenkisyys on lajikohtaista. Myös muutama tyttö kertoi liikunnan olevan keino kuluttaa aikaa, mikä sinänsä on mielenkiintoista kuulla tuon ikäisiltä tytöiltä. Onko elämä pelkkää suorittamista? Negatiiviset ja positiiviset liikuntakokemukset koulussa sekä vapaa-ajalla nosti hyvin keskeisiä asioita, miksi liikutaan, ja mikä taas tekee liikunnan harrastamisesta ikävää. Esimerkiksi koululiikunta tuotti huonoja muistoja mieleen siksi, koska siinä painotetaan suorittamista ja tulosten saamista, eikä liikuta siksi, koska se on mukavaa.. Aineistossa käsitellään hieman myös ruutuajan ja liikunnan välistä suhdetta. Lopuksi kysyin tytöiltä myös, mitä mieltä he olivat Liikkuva koulu –hankkeesta, ja näkivätkö he itse, oliko sillä vaikutuksta heidän koulumaailmassaan.