Ulosteen kalprotektiinin menetelmävalidointi Evolis Twin Plus System -laitteella RIDASCREEN® Calprotectin -testiä käyttäen
Eloranta, Pia; Lehto, Rauna (2012)
Eloranta, Pia
Lehto, Rauna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418295
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418295
Tiivistelmä
Suolistoalueen inflammatoriset tulehdukset ovat yleisiä väestössämme. Tulehduksellisia suolistosairauksia ovat haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti. Näiden tautien oireet ovat hyvin samanlaisia, joten niiden tarkka diagnosointi on haastavaa ja vaatii usein invasiivisia toimenpiteitä, kuten mahasuolikanavan ja paksusuolen tähystyksiä sekä koe-palojen ottoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suolistoalueella elimistön puolustussolujen eli valkosolujen erittämä kalprotektiini proteiinin pitoisuus korreloi hyvin suoliston tuleh-dustiloihin. Tästä johtuen ulosteen kalprotektiinipitoisuuden laboratoriomääritystä voidaan käyttää terveydenhuollossa sekä diagnostiikkaan että hoitovasteen arviointiin. Ulosteen kalprotektiini määritetään entsyymi-immunologisella menetelmällä. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli validoida ulosteen kalprotektiinin määritys (F –Calpro 4803) VITA Terveyspalvelut OY VITA Laboratorion käyttöön RIDASCREEN® Calprotectin -testillä Bio-Radin Evolis Twin Plus System -laitetta hyödyntäen. Toteutimme menetelmävalidoinnin, jonka referenssiarvoina käytimme LADR GmbH-Labor Dr Kramer & Kollagen samalla menetelmällä jo tutkittuja näytteitä (n=67). Näiden lisäksi tutkimuksissa oli mukana ulkoisia laaduntarkkailunäytteitä. Tutkimme työssämme mene-telmän oikeellisuutta, uusittavuutta, lineaarisuutta sekä esikäsittelyn vaikutusta tuloksiin. Tämän validoinnin tulokset osoittavat, että kalprotektiinin mittausarvot poikkeavat refe-renssiarvoistaan, joten nämä määritystulokset eivät ole riittävät vaan vaativat edelleen jatkotutkimuksia. Tutkituista parametreista sarjojen sisäinen ja välinen toistettavuus, sekä lineaarisuus täyttää vaaditut ominaisuudet, mutta esikäsittelyvaiheen virhemahdollisuuksien minimointiin tulisi tämän tutkimuksen perusteella kiinnittää erityistä huomiota.