Millainen on hyvä hoitoympäristö neurologisesti sairaalle lapselle?
Kallio, Tomi; Iso-Markku, Riku (2012)
Kallio, Tomi
Iso-Markku, Riku
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418289
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aihe on lähtöisin eräältä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) osastolta. Opinnäytetyössä keskityttiin hoitoympäristöön neurologisesti sairaiden ja kehityshäiriöisten lasten näkökulmasta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millainen hoitoympäristö edistää neurologisesti sairaan tai kehityshäiriöisen lapsen kuntoutumista lasten neurologisella osastolla hoitohenkilökunnan kuvaamana. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää fyysisin hoitoympäristöllisin keinoin neurologisesti sairaan tai kehityshäiriöisen lapsen hoitotyötä ja kuntoutumista.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää terveydenhuollon työntekijää ja haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että neurologisesti sairaiden lasten hyvä hoitoympäristö koostuu monesta eri tekijästä. Haastateltavat totesivat vastauksissaan hoitoympäristön suunnittelun vaikuttavan potilaiden kuntoutukseen. Hoitoympäristön tulee olla tilava, esteetön, tarkoituksenmukainen ja lisäksi pohjaratkaisuun ja toimiviin potilashuoneisiin tulisi panostaa. Lasten hoitoympäristössä on perhekeskeisyyden lisäksi otettava huomioon lapsen yksityisyyden, yksilöllisyyden ja turvallisuuden edistäminen. Neurologisesti sairaiden lasten hoitoympäristössä tulee ottaa huomioon sairauksien ja kehityshäiriöiden erityiset piirteet esimerkiksi suunnittelemalla hoitoympäristölliset tarpeet sairauksien mukaisesti sekä huomioimalla potilasryhmittäiset huoneratkaisut ja mahdollistamalla apuvälineiden käytön. Neurologisesti sairaiden lasten fyysisen hoitoympäristön erityispiirteet nousevat haastatteluissa suosituksi puheenaiheeksi. Tärkeänä kehityskohteena pidetään hoitoympäristön yleisilmettä, kodinomaisuuden luomista sekä viihtyvyyttä edistäviä tekijöitä ja värien sekä kuvien käyttöä hoitoympäristössä. Haastateltavat kertoivat myös, että hoitoympäristön tulisi olla rauhallinen ja äänimaailmaltaan hillitty. Neurologisesti sairaiden lasten hoitoympäristö tarvitsee tarpeen mukaisia tiloja, kuten perheen taukotilan, terapeuttiset tilat, mini meeting –huoneen sekä yleisesti parempaa suunnittelua niin wc-tilojen kuin leikkihuoneenkin kohdalla.
Jatkotutkimusehdotuksena opinnäytetyön aihetta olisi hyvä tarkastella potilaiden ja heidän perheiden näkökulmasta. Hoitoympäristöä tulisi tarkastella ensisijaisesti käyttäjälähtöisesti.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millainen hoitoympäristö edistää neurologisesti sairaan tai kehityshäiriöisen lapsen kuntoutumista lasten neurologisella osastolla hoitohenkilökunnan kuvaamana. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää fyysisin hoitoympäristöllisin keinoin neurologisesti sairaan tai kehityshäiriöisen lapsen hoitotyötä ja kuntoutumista.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää terveydenhuollon työntekijää ja haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että neurologisesti sairaiden lasten hyvä hoitoympäristö koostuu monesta eri tekijästä. Haastateltavat totesivat vastauksissaan hoitoympäristön suunnittelun vaikuttavan potilaiden kuntoutukseen. Hoitoympäristön tulee olla tilava, esteetön, tarkoituksenmukainen ja lisäksi pohjaratkaisuun ja toimiviin potilashuoneisiin tulisi panostaa. Lasten hoitoympäristössä on perhekeskeisyyden lisäksi otettava huomioon lapsen yksityisyyden, yksilöllisyyden ja turvallisuuden edistäminen. Neurologisesti sairaiden lasten hoitoympäristössä tulee ottaa huomioon sairauksien ja kehityshäiriöiden erityiset piirteet esimerkiksi suunnittelemalla hoitoympäristölliset tarpeet sairauksien mukaisesti sekä huomioimalla potilasryhmittäiset huoneratkaisut ja mahdollistamalla apuvälineiden käytön. Neurologisesti sairaiden lasten fyysisen hoitoympäristön erityispiirteet nousevat haastatteluissa suosituksi puheenaiheeksi. Tärkeänä kehityskohteena pidetään hoitoympäristön yleisilmettä, kodinomaisuuden luomista sekä viihtyvyyttä edistäviä tekijöitä ja värien sekä kuvien käyttöä hoitoympäristössä. Haastateltavat kertoivat myös, että hoitoympäristön tulisi olla rauhallinen ja äänimaailmaltaan hillitty. Neurologisesti sairaiden lasten hoitoympäristö tarvitsee tarpeen mukaisia tiloja, kuten perheen taukotilan, terapeuttiset tilat, mini meeting –huoneen sekä yleisesti parempaa suunnittelua niin wc-tilojen kuin leikkihuoneenkin kohdalla.
Jatkotutkimusehdotuksena opinnäytetyön aihetta olisi hyvä tarkastella potilaiden ja heidän perheiden näkökulmasta. Hoitoympäristöä tulisi tarkastella ensisijaisesti käyttäjälähtöisesti.