Pelaajien fyysinen aktiivisuus koripalloharjoituksissa sekä valmentajan toiminta sen edistäjänä : Tapaustutkimus 13–18-vuotiaiden koripallojunioreiden seuraharjoittelusta
Mierlahti, Aaron; Niemi, Jaakko (2012)
Mierlahti, Aaron
Niemi, Jaakko
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418208
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon urheiluseurassa harrastaville pojille kertyy fyysistä aktiivisuutta koripalloharjoituksen aikana. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, miten urheiluseurassa harrastavan nuoren liikunta-aktiivisuus vastaa terveysliikuntasuosituksia sekä sitä, mitkä tekijät vaikuttavat harjoitusten liikunta-aktiivisuuden määrään. Lisäksi tutkimuksessa havainnoitiin valmentajan ajankäyttöä koripalloharjoituksissa. Työssä ei selvitetty koko viikon aikaista liikunta-aktiivisuutta.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimustulokset kerättiin yhteensä yhdeksästä harjoituksesta vuoden 2012 kevään sekä kesän aikana. Yhteensä kaikkiin tutkimuksen havainnointikertoihin osallistui kuusi päävalmentajaa sekä 123 pelaajaa. Analysoitavia askelmittarituloksia saatiin kaikkiaan 67 kappaletta. Askelmittaritulosten otannaksi koko kohdejoukosta muodostui 54,47 %. Askelmittaritulosten lisäksi tutkimusmateriaalia kerättiin havainnointilomakkeiden avulla, joista muodostui sekä kvantitatiivista, että kvalitatiivista aineistoa.
Tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että yksi 90 minuutin mittainen koripalloharjoitus tarjoaa 13–18-vuotialle nuorelle keskiarvollisesti noin 52 minuuttia liikuntaa. Toinen tärkeä löydös oli se, että valmentajan ajankäytöllä sekä pelaajan omalla liikuntamotivaatiolla oli suuri vaikutus liikunta-aktiivisuuden määrään. Tutkituissa harjoituksissa oli keskimäärin 37 % aikaa, jolloin valmentajan toiminnasta johtuen harjoituksessa ei ollut organisoitua fyysistä aktiivisuutta. Vastaavasti pelaajien liikuntamotivaatiosta johtuvista eroista kertoi se, että yksittäisissä harjoituksissa pelaajien välisissä liikunta-aktiivisuusajoissa oli merkittäviä eroja, vaikka tulosten mukaan harjoitukset olivat pitkälti samanlaiset kaikille.
Tutkimus osoittaa, että nuorten tulisi harrastaa vapaa-ajallaan paljon omaehtoista liikuntaa, jotta nuorten liikuntasuositukset täyttyisivät. Edes koululiikunta ja mahdollinen peli viikonloppuna eivät harjoitusten lisäksi välttämättä riitä täyttämään viikoittaista liikuntasuositusta. Koripalloharjoituksissa olisi myös paljon kehitettävää liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi. Tutkimustulosten syventämiseksi tulisi selvittää tarkemmin, kuinka paljon nuorille tulee viikoittaista liikuntaa ja täyttääkö se nuorille asetetut liikuntasuositukset.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimustulokset kerättiin yhteensä yhdeksästä harjoituksesta vuoden 2012 kevään sekä kesän aikana. Yhteensä kaikkiin tutkimuksen havainnointikertoihin osallistui kuusi päävalmentajaa sekä 123 pelaajaa. Analysoitavia askelmittarituloksia saatiin kaikkiaan 67 kappaletta. Askelmittaritulosten otannaksi koko kohdejoukosta muodostui 54,47 %. Askelmittaritulosten lisäksi tutkimusmateriaalia kerättiin havainnointilomakkeiden avulla, joista muodostui sekä kvantitatiivista, että kvalitatiivista aineistoa.
Tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että yksi 90 minuutin mittainen koripalloharjoitus tarjoaa 13–18-vuotialle nuorelle keskiarvollisesti noin 52 minuuttia liikuntaa. Toinen tärkeä löydös oli se, että valmentajan ajankäytöllä sekä pelaajan omalla liikuntamotivaatiolla oli suuri vaikutus liikunta-aktiivisuuden määrään. Tutkituissa harjoituksissa oli keskimäärin 37 % aikaa, jolloin valmentajan toiminnasta johtuen harjoituksessa ei ollut organisoitua fyysistä aktiivisuutta. Vastaavasti pelaajien liikuntamotivaatiosta johtuvista eroista kertoi se, että yksittäisissä harjoituksissa pelaajien välisissä liikunta-aktiivisuusajoissa oli merkittäviä eroja, vaikka tulosten mukaan harjoitukset olivat pitkälti samanlaiset kaikille.
Tutkimus osoittaa, että nuorten tulisi harrastaa vapaa-ajallaan paljon omaehtoista liikuntaa, jotta nuorten liikuntasuositukset täyttyisivät. Edes koululiikunta ja mahdollinen peli viikonloppuna eivät harjoitusten lisäksi välttämättä riitä täyttämään viikoittaista liikuntasuositusta. Koripalloharjoituksissa olisi myös paljon kehitettävää liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi. Tutkimustulosten syventämiseksi tulisi selvittää tarkemmin, kuinka paljon nuorille tulee viikoittaista liikuntaa ja täyttääkö se nuorille asetetut liikuntasuositukset.