"Veisatkaa vuoroin" : Käytännön esimerkkejä vuorovirren toteutukseen
Hekkala, Tommi (2012)
Hekkala, Tommi
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317984
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317984
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tarkastelen vuorovirsikäytäntöjä kanttorin työn näkökulmas-ta. Luon lyhyen katsauksen vuorovirren historialliseen ja nykyiseen kontekstiin, jo varhaiskirkossa käytettyyn alternatim-käytäntöön ja luterilaiseen, dialogiluonteen omaavaan messuun. Käyn työssäni läpi erilaisia ideoita ja ajatuksia vuorovirren toteutuksesta. Käytin niitä työni taiteellisessa osiossa, ”Veisatkaa vuoroin” – yhteislauluillassa 16.3.2012. Työni tavoitteina on lisätä ymmärrystä vuorovirsikäytännön historiallisesta kontekstista, koota ideoita vuorovirren toteutustavoista sekä saada kokemuksia ja palautetta erilaisten toteutustapojen toimivuudesta käytännössä.
Työni tietoperustana käytän historialähteitä, musiikin ja jumalanpalveluksen teologiaa käsittelevää kirjallisuutta, omia kuorosovituksiani ja niissä tehtyjä ideoita sekä työhistoriani aikana kuulemiani toteutustapoja käytännön esimerkkeinä. Lisäksi vuorovirsi-iltaan osallistuneilta keräämäni vastaukset kartoituskysymyksiin antoivat arvokasta tietoa toteutusten toimivuudesta.
Kyselyn tuloksista ja lauluillan kokemusten perusteella tein johtopäätöksen, että vuorovirsi on toimiva ja liian vähän käytetty virren toteutusmuoto. Seurakuntalaisilta tuli positiivista palautetta ja osallistuminen koettiin helpoksi ja luontevaksi. Monipuoliset pitkien virsien toteutustavat koettiin rikastuttaviksi ja onnistuneiksi. Soitin- ja soolosäkeistöjen käyttö lisäsi dialogia ja toi virsille enemmän ilmaisuvoimaa.
Kirjallisen työni myötä kanttorit voivat saada uusia ideoita ja rohkaisua toteuttaa vuorovirsiä. Niiden käyttö rikastuttaa jumalanpalveluksen musiikin toteutusta ja lisää messun vuoropuhelua. Parhaimmillaan se voi myös parantaa seurakuntalaulua, kun seurakuntalaiset saavat enemmän vastuuta virsilaulussa. Vaikka tämä työ keskittyy vuorovirsien toteutukseen, voin kokemukseni myötä rohkaista toteuttamaan enemmän myös kertosäkeisiä psalmeja seurakunnan kanssa.
Työni tietoperustana käytän historialähteitä, musiikin ja jumalanpalveluksen teologiaa käsittelevää kirjallisuutta, omia kuorosovituksiani ja niissä tehtyjä ideoita sekä työhistoriani aikana kuulemiani toteutustapoja käytännön esimerkkeinä. Lisäksi vuorovirsi-iltaan osallistuneilta keräämäni vastaukset kartoituskysymyksiin antoivat arvokasta tietoa toteutusten toimivuudesta.
Kyselyn tuloksista ja lauluillan kokemusten perusteella tein johtopäätöksen, että vuorovirsi on toimiva ja liian vähän käytetty virren toteutusmuoto. Seurakuntalaisilta tuli positiivista palautetta ja osallistuminen koettiin helpoksi ja luontevaksi. Monipuoliset pitkien virsien toteutustavat koettiin rikastuttaviksi ja onnistuneiksi. Soitin- ja soolosäkeistöjen käyttö lisäsi dialogia ja toi virsille enemmän ilmaisuvoimaa.
Kirjallisen työni myötä kanttorit voivat saada uusia ideoita ja rohkaisua toteuttaa vuorovirsiä. Niiden käyttö rikastuttaa jumalanpalveluksen musiikin toteutusta ja lisää messun vuoropuhelua. Parhaimmillaan se voi myös parantaa seurakuntalaulua, kun seurakuntalaiset saavat enemmän vastuuta virsilaulussa. Vaikka tämä työ keskittyy vuorovirsien toteutukseen, voin kokemukseni myötä rohkaista toteuttamaan enemmän myös kertosäkeisiä psalmeja seurakunnan kanssa.