“Muillakin oli niitä samoja mieltä painavia asioita. Se oli suuri helpotus mulle.” : omaishoitajien kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta
Ronkainen, Erja (2012)
Ronkainen, Erja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317901
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee iäkkäiden omaishoitajien vertaistukiryhmään osallistuneiden henkilöiden kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta. Opinnäytetyön yhtenä kysymyksenä käsiteltiin myös sitä, verkostoituvatko vertaistukiryhmään osallistuneet omaishoitajat keskenään ja jatkavatko he tapaamisia itsenäisesti ryhmän päättymisen jälkeen. Opinnäytetyön pyrkimyksenä oli tuottaa vertaisryhmätoiminnan järjestäjälle tietoa osallistujien toimintaan osallistumisen kokemuksista.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Vertaisryhmään osallistuneita henkilöitä haastateltiin käyttäen menetelmänä teemahaastattelua. Teema-haastatteluissa pyrittiin saamaan selville, olisivatko osallistujat muuttaneet toimintaa jollain tavalla ja minkä asioiden he kokivat tekevän toiminnan mielekkääksi. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja niitä toteutettiin yhteensä neljä. Haastateltavista kolme oli puolisohoitajia ja yksi hoiti ikääntynyttä äitiään. Kaikilla omaishoidettavilla oli muistisairaus.
Opinnäytetyön tulos oli samansuuntainen muiden tutkimusten kanssa. Vertaistukiryhmään osallistuneet omaishoitajat kokivat ryhmän olleen heille henkisenä tukena ja ryhmään osallistuessa oli saatu käytännön neuvoja muilta ryhmään osallistuneilta ja ryhmän ohjaajilta, jotka molemmat olivat vanhustyön ammattilaisia. Tutkittu ryhmä ei verkostoitunut keskenään eikä heillä ollut halukkuutta jatkaa tapaamisia itsenäisesti.
Vertaistukiryhmään osallistuminen oli kaikille osallistuneille tärkeää. Osallistumisesta aiheutui osallistujille myötäelämisen tunteita, joka vahvisti voimakkaasti kokemusta johonkin kuulumisesta, muiden ongelmien samankaltaisuudesta ja siitä, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Lisäksi ryhmä antoi mahdollisuuden jakaa myös positiivisia asioita ja elämän iloja. Osallistujat kokivat ryhmän antaneen heille iloa ja auttaneen heitä jaksamaan omaishoitajana.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Vertaisryhmään osallistuneita henkilöitä haastateltiin käyttäen menetelmänä teemahaastattelua. Teema-haastatteluissa pyrittiin saamaan selville, olisivatko osallistujat muuttaneet toimintaa jollain tavalla ja minkä asioiden he kokivat tekevän toiminnan mielekkääksi. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja niitä toteutettiin yhteensä neljä. Haastateltavista kolme oli puolisohoitajia ja yksi hoiti ikääntynyttä äitiään. Kaikilla omaishoidettavilla oli muistisairaus.
Opinnäytetyön tulos oli samansuuntainen muiden tutkimusten kanssa. Vertaistukiryhmään osallistuneet omaishoitajat kokivat ryhmän olleen heille henkisenä tukena ja ryhmään osallistuessa oli saatu käytännön neuvoja muilta ryhmään osallistuneilta ja ryhmän ohjaajilta, jotka molemmat olivat vanhustyön ammattilaisia. Tutkittu ryhmä ei verkostoitunut keskenään eikä heillä ollut halukkuutta jatkaa tapaamisia itsenäisesti.
Vertaistukiryhmään osallistuminen oli kaikille osallistuneille tärkeää. Osallistumisesta aiheutui osallistujille myötäelämisen tunteita, joka vahvisti voimakkaasti kokemusta johonkin kuulumisesta, muiden ongelmien samankaltaisuudesta ja siitä, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Lisäksi ryhmä antoi mahdollisuuden jakaa myös positiivisia asioita ja elämän iloja. Osallistujat kokivat ryhmän antaneen heille iloa ja auttaneen heitä jaksamaan omaishoitajana.