”Vaikka potilas olisi kuin saippuaa, en päästä valumaan pois” : kaksoisdiagnoosipotilaan sitouttaminen kuntoutukseen
Herold, Jenni; Mattila, Viivi (2012)
Herold, Jenni
Mattila, Viivi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120217739
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120217739
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee kaksoisdiagnoosipotilaiden sitouttamista kuntoutukseen. Kaksoisdiagnoosipotilailla on päihdeongelman lisäksi päihteiden välittömistä vaikutuksista riippumaton psykiatrinen häiriö. Työn tarkoituksena oli selvittää miten terapeuttisen toiminnan ja toimintaterapeutin työotteen kautta voidaan sitouttaa kaksoisdiagnoosipotilasta omaan kuntoutukseensa. Työelämän yhteistyökumppanimme oli HYKS:aan, psykiatrian tulosyksikköön, Peijaksen psykoosiklinikkaan kuuluva kuntoutuspoliklinikka. Pyrimme tarjoamaan toimintaterapeuteille välineitä kaksoisdiagnoosipotilaiden sitouttamiseen. Keräsimme tietoa kolmella ryhmämuotoisella teemahaastattelulla. Informantteina oli seitsemän toimintaterapeuttia, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet mielenterveys- ja/tai päihdepalveluissa osallistuen kaksoisdiagnoosipotilaiden kuntoutukseen. Analysoimme aineiston teoriaohjaavan päättelyn mukaisesti. Luokittelussa käytimme teoriatietoa terapeuttisesta harkinnasta, Finlayn teoriaa terapeutin suhdetaidoista, Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan mallia sekä Piercen Toiminnan terapeuttisen voiman mallia.
Tulokset osoittivat, että vuorovaikutteinen terapeuttinen harkinta sekä luottamuksen rakentaminen ovat keskeisiä sitouttamisessa. Yksilöterapian tulisi edeltää ryhmäterapiaa. Toiminnan suunnittelussa on huomioitava etenkin sosiokulttuurinen ympäristö ja turvallisuustekijät. Kuntoutustyön vieminen potilaan ympäristöön sekä keskittyminen potilaalle tärkeisiin arjen toimintoihin vaikuttavat myönteisesti sitouttamiseen. Toimintaterapialla voidaan tarjota konkreettista toimintaa päihteiden käytön tilalle tai rinnalle. Toiminnan tulisi sisältää selkeitä, tavoitteellisia tehtäviä ja olla sopivasti porrastettua. Konkreettinen lopputulos voi toimia motivoivana tekijänä. Arjen toiminnot, yhteisölliset, vapaa-ajan harrastukset sekä luovat toiminnan muodot nousivat usein esiin aineistossa. Vertaisohjaajia tulisi osallistaa kuntoutuksen suunnitteluun ja käytännön ohjaustyöhön.
Tutkimuksemme vahvisti teorioista nousseita ilmiöitä, tuoden myös esille muutamia vähemmän pinnalla olleita näkökulmia. Tuloksista ei voida vetää yleistettäviä johtopäätöksiä, koska ne perustuvat subjektiivisiin kokemuksiin. Esille nousseet toimintaperiaatteet eivät toimi sellaisenaan suoraviivaisina ohjeistuksina, mutta niitä voidaan kuitenkin käyttää vinkkeinä kaksoisdiagnoosipotilaiden sitouttamiseen sekä heidän kanssaan työskentelyyn.
Tulokset osoittivat, että vuorovaikutteinen terapeuttinen harkinta sekä luottamuksen rakentaminen ovat keskeisiä sitouttamisessa. Yksilöterapian tulisi edeltää ryhmäterapiaa. Toiminnan suunnittelussa on huomioitava etenkin sosiokulttuurinen ympäristö ja turvallisuustekijät. Kuntoutustyön vieminen potilaan ympäristöön sekä keskittyminen potilaalle tärkeisiin arjen toimintoihin vaikuttavat myönteisesti sitouttamiseen. Toimintaterapialla voidaan tarjota konkreettista toimintaa päihteiden käytön tilalle tai rinnalle. Toiminnan tulisi sisältää selkeitä, tavoitteellisia tehtäviä ja olla sopivasti porrastettua. Konkreettinen lopputulos voi toimia motivoivana tekijänä. Arjen toiminnot, yhteisölliset, vapaa-ajan harrastukset sekä luovat toiminnan muodot nousivat usein esiin aineistossa. Vertaisohjaajia tulisi osallistaa kuntoutuksen suunnitteluun ja käytännön ohjaustyöhön.
Tutkimuksemme vahvisti teorioista nousseita ilmiöitä, tuoden myös esille muutamia vähemmän pinnalla olleita näkökulmia. Tuloksista ei voida vetää yleistettäviä johtopäätöksiä, koska ne perustuvat subjektiivisiin kokemuksiin. Esille nousseet toimintaperiaatteet eivät toimi sellaisenaan suoraviivaisina ohjeistuksina, mutta niitä voidaan kuitenkin käyttää vinkkeinä kaksoisdiagnoosipotilaiden sitouttamiseen sekä heidän kanssaan työskentelyyn.