Ero tuli. Miten kävi isyyden?
Ahola, Sari (2012)
Ahola, Sari
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017526
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017526
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten isyys jatkuu eron jälkeen sekä mitkä tekijät säätelevät eron jälkeistä isyyttä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä näkyväksi eroisyyteen liittyviä ilmiöitä tuomalla esiin isien omia kokemuksia eroisyydestä. Lisäksi opinnäytetyön avulla kartoitettiin, millaista tukea isät toivoisivat eron jälkeisen isyyteensä tueksi.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista, ”tarinallista” tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto koottiin eronneille isille suunnatun kirjoituspyynnön avulla. Aineisto koostui seitsemästä kirjoitelmasta. Kirjoitelmista koostunut aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Kirjoituspyyntöön vastanneet isät olivat etävanhempia. Isien ja lasten tapaamiset olivat satunnaisia, tai monen isän ja lasten tapaamiset olivat loppuneet, vaikka heillä itsellään olisi ollut halua tavata lapsiaan. Vain yksi isä sai tavata lapsiaan sovitusti.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että eron jälkeinen isyys on paljolti riippuvainen vanhempien tekemästä yhteistyöstä sekä siitä, että vanhemmilla säilyy riittävä keskusteluyhteys lapsen asioissa. Joissakin tapauksissa lapsi saattaa olla haluton tapaamaan etävanhempaansa tai vastaavasti isä harventaa lapsen tapaamisia niiden aiheuttamien ”tunneryöppyjen” vuoksi. Myös vanhempien uusilla parisuhteilla oli vaikutusta tapaamisten toteutumiseen. Tuloksista käy myös ilmi, että vanhemmilla olisi tarvetta erokriisiinsä käsittelyyn ammattilaisen avustuksella jo eron alkuvaiheessa. Palveluja ei joko ollut saatavissa tai niitä ei osattu hakea oikeasta paikasta. Oikeiden palveluiden piiriin ohjaaminen koettiin myös tärkeänä. Monet isät olivat joutuneet osalliseksi tapaamis- tai huoltoriitoihin. Isät toivoivat tukea vanhempien välisen keskusteluyhteyden saamiseen sekä isän ja lasten tapaamisten uudelleen käynnistymiseen.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista, ”tarinallista” tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto koottiin eronneille isille suunnatun kirjoituspyynnön avulla. Aineisto koostui seitsemästä kirjoitelmasta. Kirjoitelmista koostunut aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Kirjoituspyyntöön vastanneet isät olivat etävanhempia. Isien ja lasten tapaamiset olivat satunnaisia, tai monen isän ja lasten tapaamiset olivat loppuneet, vaikka heillä itsellään olisi ollut halua tavata lapsiaan. Vain yksi isä sai tavata lapsiaan sovitusti.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että eron jälkeinen isyys on paljolti riippuvainen vanhempien tekemästä yhteistyöstä sekä siitä, että vanhemmilla säilyy riittävä keskusteluyhteys lapsen asioissa. Joissakin tapauksissa lapsi saattaa olla haluton tapaamaan etävanhempaansa tai vastaavasti isä harventaa lapsen tapaamisia niiden aiheuttamien ”tunneryöppyjen” vuoksi. Myös vanhempien uusilla parisuhteilla oli vaikutusta tapaamisten toteutumiseen. Tuloksista käy myös ilmi, että vanhemmilla olisi tarvetta erokriisiinsä käsittelyyn ammattilaisen avustuksella jo eron alkuvaiheessa. Palveluja ei joko ollut saatavissa tai niitä ei osattu hakea oikeasta paikasta. Oikeiden palveluiden piiriin ohjaaminen koettiin myös tärkeänä. Monet isät olivat joutuneet osalliseksi tapaamis- tai huoltoriitoihin. Isät toivoivat tukea vanhempien välisen keskusteluyhteyden saamiseen sekä isän ja lasten tapaamisten uudelleen käynnistymiseen.