D-vitamiinin merkitys 1-6-vuotiaan lapsen ravitsemuksessa : Neuvolan terveydenhoitajan antama ravitsemuskasvatus
Röppänen, Reetta; Piiroinen, Ulla (2012)
Röppänen, Reetta
Piiroinen, Ulla
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917398
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää haastattelukysymysten avulla Pirkkalassa asuvien 1-6-vuotiaiden lasten D-vitamiinin saantia ravinnosta ja annetaanko lapsille D-vitamiinilisää. Tarkoituksena oli myös selvittää vanhempien kokemuksia terveydenhoitajan antamista ohjeista lasten ravitsemukseen ja D-vitamiinilisän antamiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä terveydenhoitajien tietoa lasten D-vitamiinilisien käytöstä. Opinnäytetyön tutkimustehtävät olivat: Käytettiinkö perheessä D-vitamiinipitoisia ruoka-aineita, antoivatko vanhemmat lapsilleen suositusten mukaisen määrän D-vitamiinilisää sekä olivatko terveydenhoitajan antamat D-vitamiinia ja lapsen ravitsemusta koskevat ohjeet riittäviä vanhempien kokemana?
Teoreettisena lähtökohtana oli neuvolan antama ravitsemusohjaus, perheen ruokailutottumukset ja ruokailutilanne, D-vitamiinin vaikutus elimistössä sekä tarve ja saantisuositukset. Opinnäytetyö toteutettiin haastattelukysymyksinä Pirkkalan neuvolassa joulukuussa 2011 ja tammikuussa 2012. Tutkimukseen osallistui neuvolan odotustilassa 42 perhettä. Perheissä oli yhteensä 80 lasta, jotka olivat 1-6-vuotiaita. Tutkimus analysoitiin määrällisten vastausten osalta SPSS-tilasto-ohjelmalla ja laadulliset vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti.
Suurimmassa osassa perheitä lapsien ruokavaliossa oli runsaasti D-vitamiinipitoisia ruokia. Suurin osa ruoasta saadusta D-vitamiinista tuli maitovalmisteista (72,04 %). Kaikkien perheiden lapset saivat D-vitamiinilisää. Haastatteluun vastanneet perheet olivat kokeneet melko hyväksi Pirkkalassa saadun ravitsemusohjauksen. Haastatellut perheet kaipasivat kuitenkin vielä enemmän tietoa ravitsemuksesta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Ohjaus olisi myös voinut olla yksilöllisemmin suunniteltua.
Osana toteutusta päivitettiin Pirkkalan neuvolalle ohjelehtinen, joka auttaa 1-vuotiaan lapsen määräaikaistarkastuksessa annettavan ravitsemusohjauksen onnistumisessa. Ohjelehtinen sisältää selkeää tietoa lapsen ravitsemuksesta ja D-vitamiinin tärkeydestä osana lapsen kasvua ja kehitystä.
Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita nousi muun muassa: kouluikäisten lasten ja nuorten D‒vitamiinin saanti sekä terveydenhoitajan antaman ravitsemusohjauksen tutkiminen.
Teoreettisena lähtökohtana oli neuvolan antama ravitsemusohjaus, perheen ruokailutottumukset ja ruokailutilanne, D-vitamiinin vaikutus elimistössä sekä tarve ja saantisuositukset. Opinnäytetyö toteutettiin haastattelukysymyksinä Pirkkalan neuvolassa joulukuussa 2011 ja tammikuussa 2012. Tutkimukseen osallistui neuvolan odotustilassa 42 perhettä. Perheissä oli yhteensä 80 lasta, jotka olivat 1-6-vuotiaita. Tutkimus analysoitiin määrällisten vastausten osalta SPSS-tilasto-ohjelmalla ja laadulliset vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti.
Suurimmassa osassa perheitä lapsien ruokavaliossa oli runsaasti D-vitamiinipitoisia ruokia. Suurin osa ruoasta saadusta D-vitamiinista tuli maitovalmisteista (72,04 %). Kaikkien perheiden lapset saivat D-vitamiinilisää. Haastatteluun vastanneet perheet olivat kokeneet melko hyväksi Pirkkalassa saadun ravitsemusohjauksen. Haastatellut perheet kaipasivat kuitenkin vielä enemmän tietoa ravitsemuksesta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Ohjaus olisi myös voinut olla yksilöllisemmin suunniteltua.
Osana toteutusta päivitettiin Pirkkalan neuvolalle ohjelehtinen, joka auttaa 1-vuotiaan lapsen määräaikaistarkastuksessa annettavan ravitsemusohjauksen onnistumisessa. Ohjelehtinen sisältää selkeää tietoa lapsen ravitsemuksesta ja D-vitamiinin tärkeydestä osana lapsen kasvua ja kehitystä.
Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita nousi muun muassa: kouluikäisten lasten ja nuorten D‒vitamiinin saanti sekä terveydenhoitajan antaman ravitsemusohjauksen tutkiminen.