Mikä aito dialogi? : matkalla kielettömään kohtaamiseen
Pellikka, Anni (2012)
Pellikka, Anni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917350
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee aidon dialogin toteutumista teatterityöskentelyssä. Tutkimuksen keskiössä on Kansainvälisen taidekeskus Kassandra ry:n organisoima Mikä Elämä! -hanke, jossa somalinaiset opettelivat suomea kertoen tarinoita itsestään. Hankkeeseen kuului kymmenen työpajaa, jotka kestivät kaksi tuntia kerrallaan. Työpajat pidettiin Pasilan asukastalolla, jossa tiedettiin käyvän paljon somalinaisia. Työpajojen ohjaajina toimivat teatteriopettaja Pinja Hahtola ja teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Anni Pellikka. Hankkeeseen osallistuvien somalinaisten suomen kielen osaamistaso oli vaihteleva, joten keskustelun ohella teatterin eri keinot toimivat suomen kielen ja kulttuurin opettelussa. Samalla tutustuttiin kahden eri kulttuurin naisten arvomaailmoihin. Mikä Elämä! -hankkeessa tutkijan pyrkimys oli luoda luottamus ja päästä dialogiseen tilaan ryhmän kanssa.
Tässä opinnäytetyössä pohditaan aidon dialogin edellytyksiä yhteiskuntafilosofisten lähteiden, erityisesti Erich Frommin teoriasta käytäntöön pohjautuvien oppien avulla. Muina tärkeinä dialogisuuden lähteinä toimivat Martin Buberin ajatukset sekä zenbuddhalaisuuden harjoitus. Sanattoman dialogin oppimisessa tutkija käyttää kokemuksiaan Real Escuela Superior de Arte Dramático -koulun fyysisen teatterin linjalta. Autoetnografista tutkimusotetta käyttämällä tekijä haastaa itsensä osaksi tutkimusprosessin tapahtumia, joissa hän oli itse osallisena. Kokemusten peilinä toimii Pinja Hahtolan kanssa suoritettu nauhoitettu purkukeskustelu, jossa ohjaajat käyvät prosessia läpi omista lähtökohdistaan mahdollisimman totuudenmukaisesti.
Opinnäytetyö keskittyy kuvaamaan läpinäkyvästi Mikä Elämä! -hanketta ja sen puitteissa aidon dialogin tavoittelua eri keinoin. Samalla opinnäytetyö tuo esille tekijän omaa maailmankatsomuksellista asennetta teatterityöskentelyyn sekä kehittymistä teatterialan ammattilaiseksi. Opinnäytetyössä pohditaan, mitä eettisiä lähtökohtia teatteri-ilmaisun ohjaajan tulisi pohtia projekteissa, joissa käytössä ei ole yhteistä puhuttua kieltä. Samalla tutkimuksessa käydään läpi edellytyksiä, jotka auttoivat tutkijaa omalla matkallaan aitoon dialogiin. Toteutuuko dialoginen tila teatterityöskentelyssä kuin itsestään vai tarvitseeko dialogiin pääsemistä harjoitella – ennen kaikkea oman itsensä kanssa?
Tässä opinnäytetyössä pohditaan aidon dialogin edellytyksiä yhteiskuntafilosofisten lähteiden, erityisesti Erich Frommin teoriasta käytäntöön pohjautuvien oppien avulla. Muina tärkeinä dialogisuuden lähteinä toimivat Martin Buberin ajatukset sekä zenbuddhalaisuuden harjoitus. Sanattoman dialogin oppimisessa tutkija käyttää kokemuksiaan Real Escuela Superior de Arte Dramático -koulun fyysisen teatterin linjalta. Autoetnografista tutkimusotetta käyttämällä tekijä haastaa itsensä osaksi tutkimusprosessin tapahtumia, joissa hän oli itse osallisena. Kokemusten peilinä toimii Pinja Hahtolan kanssa suoritettu nauhoitettu purkukeskustelu, jossa ohjaajat käyvät prosessia läpi omista lähtökohdistaan mahdollisimman totuudenmukaisesti.
Opinnäytetyö keskittyy kuvaamaan läpinäkyvästi Mikä Elämä! -hanketta ja sen puitteissa aidon dialogin tavoittelua eri keinoin. Samalla opinnäytetyö tuo esille tekijän omaa maailmankatsomuksellista asennetta teatterityöskentelyyn sekä kehittymistä teatterialan ammattilaiseksi. Opinnäytetyössä pohditaan, mitä eettisiä lähtökohtia teatteri-ilmaisun ohjaajan tulisi pohtia projekteissa, joissa käytössä ei ole yhteistä puhuttua kieltä. Samalla tutkimuksessa käydään läpi edellytyksiä, jotka auttoivat tutkijaa omalla matkallaan aitoon dialogiin. Toteutuuko dialoginen tila teatterityöskentelyssä kuin itsestään vai tarvitseeko dialogiin pääsemistä harjoitella – ennen kaikkea oman itsensä kanssa?