Sukupolvien välinen vuorovaikutus vanhuspalveluiden voimavaraksi : Ideoita ikäihmisten perhehoidosta
Mäkinen, Sirpa (2012)
Mäkinen, Sirpa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917282
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917282
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ikäihmisten perhehoidon kontekstista käsin keinoja, miten sukupolvien välisestä vuorovaikutuksesta saadaan voimavaroja vanhuspalveluihin. Ikäihmisten perhehoito on hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa hoivaa, jota kehitetään aktiivisesti yhdeksi palveluvaihtoehdoksi laitos- ja kotihoidon välimaastoon. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä valtakunnallisen Perhehoitoliitto ry:n kanssa.
Laadullisessa tutkimuksessa kartoitettiin kymmenen ikäihmisten perhehoidon kehittäjän/ vastuuhenkilön ajatuksia sukupolvien välistä vuorovaikutusta edistävistä työorien-taatioista ja –käytännöistä sekä tarvittavista kehittämistoimista. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina esitettiin näkökulmia yhteisöllisyyteen ja voimaantumiseen. Tutkimuksessa oli vaikutteita sosiaalityön käytäntötutkimuksesta ja kehittämistoiminnasta. Empiirinen tutkimusaineisto muodostui viidestä teemahaastattelusta ja viidestä Elomake -vastauksesta. Aineiston analyysissä käytettiin rinnakkain aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, joissa kerättyä kokemustietoa peilattiin ja jäsennettiin teoreettisten käsitteiden avulla. Tuloksia verrattiin myös Englannissa toteutettavan aikuisten perhehoidon (adult placement, shared lives) toimintamalleihin ja terminologiaan.
Tutkimustuloksina esitetään erilaisia kehittämisideoita, joilla sukupolvien välisestä vuorovaikutuksesta voitaisiin saada tulevaisuudessa voimavaroja vanhuspalveluihin. Ne on koottu voimauttava perhe, toimiva yhteisöllisyys ja vaikuttava kehittäminen –käsitteiden alle. Tarvitaan mm. iäkkäiden aitoa kuulemista, omaisyhteistyön syventä-mistä, rohkeutta ottaa lapset ja nuoret luontevalla tavalla mukaan hoivayhteisöjen arkeen, koulujen, järjestöjen ja asukasyhdistysten muodostamia tukiverkkoja ja päätöksentekoa, joka tukee sukupolvien välistä vuorovaikutusta edistävien palvelukonseptien kehittämistä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää sukupolvinäkökulman vahvistamiseen vanhuspalveluissa, mutta niistä voi löytää ideoita myös laajemmin perhe- ja yhteisöperusteisten hoivapalveluiden kehittämiselle Suomessa. Lisäksi tutkimuksen antia voi hyödyntää opetustyön sisältöjen kehittämisessä eri kouluasteilla. Tulokset antavat tukea ikäihmisten perhehoidon erityispiirteiden kuvaamiseen, valmennussisältöjen kehittämiseen ja asiakaskokemusten tutkimiseen.
Laadullisessa tutkimuksessa kartoitettiin kymmenen ikäihmisten perhehoidon kehittäjän/ vastuuhenkilön ajatuksia sukupolvien välistä vuorovaikutusta edistävistä työorien-taatioista ja –käytännöistä sekä tarvittavista kehittämistoimista. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina esitettiin näkökulmia yhteisöllisyyteen ja voimaantumiseen. Tutkimuksessa oli vaikutteita sosiaalityön käytäntötutkimuksesta ja kehittämistoiminnasta. Empiirinen tutkimusaineisto muodostui viidestä teemahaastattelusta ja viidestä Elomake -vastauksesta. Aineiston analyysissä käytettiin rinnakkain aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, joissa kerättyä kokemustietoa peilattiin ja jäsennettiin teoreettisten käsitteiden avulla. Tuloksia verrattiin myös Englannissa toteutettavan aikuisten perhehoidon (adult placement, shared lives) toimintamalleihin ja terminologiaan.
Tutkimustuloksina esitetään erilaisia kehittämisideoita, joilla sukupolvien välisestä vuorovaikutuksesta voitaisiin saada tulevaisuudessa voimavaroja vanhuspalveluihin. Ne on koottu voimauttava perhe, toimiva yhteisöllisyys ja vaikuttava kehittäminen –käsitteiden alle. Tarvitaan mm. iäkkäiden aitoa kuulemista, omaisyhteistyön syventä-mistä, rohkeutta ottaa lapset ja nuoret luontevalla tavalla mukaan hoivayhteisöjen arkeen, koulujen, järjestöjen ja asukasyhdistysten muodostamia tukiverkkoja ja päätöksentekoa, joka tukee sukupolvien välistä vuorovaikutusta edistävien palvelukonseptien kehittämistä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää sukupolvinäkökulman vahvistamiseen vanhuspalveluissa, mutta niistä voi löytää ideoita myös laajemmin perhe- ja yhteisöperusteisten hoivapalveluiden kehittämiselle Suomessa. Lisäksi tutkimuksen antia voi hyödyntää opetustyön sisältöjen kehittämisessä eri kouluasteilla. Tulokset antavat tukea ikäihmisten perhehoidon erityispiirteiden kuvaamiseen, valmennussisältöjen kehittämiseen ja asiakaskokemusten tutkimiseen.