Työssäolon merkitys datanomin omaehtoisessa jatkokouluttautumisessa v. 2009 - 2011
Vesterinen, Sari (2012)
Vesterinen, Sari
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716881
Tiivistelmä
Kirjoittajan omakohtaisen kokemuksen kautta opinnäytteen aiheeksi muodostui ”Työssäolon merkitys datanomin omaehtoisessa jatkokouluttautumisessa v. 2009–2011”. Tarkoituksena oli selvittää mitkä seikat vaikuttavat eniten niihin ongelmiin, joita datanomit kohtaavat hakiessaan jatkokouluttautumismahdollisuuksia.
Datanomitutkinto on muuttunut eri aikajaksoina, niin tutkinnon pituus kuin sen kelpoisuus jatko-opinnoissa. Koulutusjärjestelmän muutokset sekä opetusviranomaisten toimintatapa- ja hallintomuutokset ovat vaikuttaneet datanomitutkintoon. Näistä muutoksista tiedottavien julkaisujen jakelu ei suoraan kohdistu töissä oleville aikuisille, jolloin niiden etsintä vaatii omatoimisuutta.
Töissä olleet datanomit ovat erikoistuneita, ja datanomitutkinnon muutokset tuovat haasteita jatko-opinnoista neuvoa antaville viranomaisille. Viranomaisilla ei ole aikaa selvittää, mikä jatkokoulutus olisi hakijalle sopivin (tavoitteiden arviointi), eikä perehtyä datanomitutkinnon hakukelpoisuusmuutoksiin tai datanomin osaamiseen (mm. hyväksilukujen selvittämiseen). Neuvontaan ei näytä sisältyvän myöskään voimassaolevan koulutusjärjestelmän esittely. Viranomaisilla on tarjolla etuuksia. Niiden kysynnän kasvaessa rajoituksia ja edellytyksiä tiukennetaan. Neuvonta on pääasiassa etuuksien edellytyksien tarkistamista.
Lopputuloksena todetaan, että aikuisen datanomin on tuotettava itse itselleen opinto-ohjausta selvittämällä taustatietoja. Varsinaista opinto-ohjausta saa vain oppilaitoksista. Opintojen aloittamisella on vaikutusta tukiin. Ennen opintojen aloittamista on syytä tehdä yhteenveto kerätyistä taustatiedoista. Kokemustieto on merkittävä tietolähde, mutta sitä on vaikea löytää. Tässä dokumentissa kerrotaan näitä käytännön kokemuksen kautta saatuja havaintoja.
Datanomitutkinto on muuttunut eri aikajaksoina, niin tutkinnon pituus kuin sen kelpoisuus jatko-opinnoissa. Koulutusjärjestelmän muutokset sekä opetusviranomaisten toimintatapa- ja hallintomuutokset ovat vaikuttaneet datanomitutkintoon. Näistä muutoksista tiedottavien julkaisujen jakelu ei suoraan kohdistu töissä oleville aikuisille, jolloin niiden etsintä vaatii omatoimisuutta.
Töissä olleet datanomit ovat erikoistuneita, ja datanomitutkinnon muutokset tuovat haasteita jatko-opinnoista neuvoa antaville viranomaisille. Viranomaisilla ei ole aikaa selvittää, mikä jatkokoulutus olisi hakijalle sopivin (tavoitteiden arviointi), eikä perehtyä datanomitutkinnon hakukelpoisuusmuutoksiin tai datanomin osaamiseen (mm. hyväksilukujen selvittämiseen). Neuvontaan ei näytä sisältyvän myöskään voimassaolevan koulutusjärjestelmän esittely. Viranomaisilla on tarjolla etuuksia. Niiden kysynnän kasvaessa rajoituksia ja edellytyksiä tiukennetaan. Neuvonta on pääasiassa etuuksien edellytyksien tarkistamista.
Lopputuloksena todetaan, että aikuisen datanomin on tuotettava itse itselleen opinto-ohjausta selvittämällä taustatietoja. Varsinaista opinto-ohjausta saa vain oppilaitoksista. Opintojen aloittamisella on vaikutusta tukiin. Ennen opintojen aloittamista on syytä tehdä yhteenveto kerätyistä taustatiedoista. Kokemustieto on merkittävä tietolähde, mutta sitä on vaikea löytää. Tässä dokumentissa kerrotaan näitä käytännön kokemuksen kautta saatuja havaintoja.