Terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntijuuden kehittyminen Helsingin Diakonissalaitoksen Sylvesterintien lasten intensiivihoidossa
Varilo, Maiju (2012)
Varilo, Maiju
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616552
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616552
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Varilo Maiju. Terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntijuuden kehittyminen Helsingin Diakonissalaitoksen Sylvesterintien lasten intensiivihoidossa. Helsinki, syksy 2012. 78s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoninen sosiaalityö -suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoite oli selvittää, mitä terapeuttisessa omahoitajuudessa tar-vittavat taidot ovat ja kartoittaa terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemuk-seen sekä sen kehittymiseen liittyviä tekijöitä Helsingin Diakonissalaitoksen Sylvesterintien lasten intensiivihoidossa. Tutkimuksen tehtävänä oli siis vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitä ovat terapeuttisessa omahoitajatyössä edellytettävät keskeiset valmiudet ja taitoalueet? 2. Miten terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntijuus kehittyy osana työryhmän toimintaa? 3. Mitä ovat terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemusta tukevat hoitoyhteisön rakenteet?
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Haastattelin tutkimukseen kuutta Helsingin Diakonissalaitoksen Sylvesterintien lasten intensiivihoidon terapeuttista omahoitajaa. Tutkimukseni haastattelumetodina käytin teemahaastattelua. Haastatteluissa oli kolme teemaa: terapeuttinen omahoitajuus, asiantuntijuuden kehityksen kaari osana työryhmän toimintaa ja terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemusta tukevat hoitoyhteisön rakenteet. Analysoin aineiston teemoittelun avulla sekä vertaamalla empiirisiä tuloksia teoriaan.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että terapeuttisena omahoitajana toimiminen edellyttää sekä sisäsyntyisiä, persoonallisia ominaisuuksia että opittuja taitoja. Työntekijän tulee olla motivoitunut, oppimishaluinen, rauhallinen, aito ja herkkävaistoinen aikuinen sekä valmis kulkemaan lapsen kanssa yhteisen matkan, jonka aikana lapsi saa korjaavia kokemuksia hyvästä ja turvallisesta ihmissuhteesta. Terapeuttisen omahoitajan asiantuntijuus ja sen kehittyminen on reflektiivistä asiantuntijuutta. Kyseessä on siis aktiivinen tutkimus- ja löytämisprosessi eli muutokseen suuntautuvaa kollektiivista jatkuvaa oppimista, jossa työntekijä ei ole passiivinen toimija vaan vastuu työssä kehittymisessä on hänellä itsellään. Terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemuksen kehittyminen edellyttää selkeitä ja yhteisesti hyväksyttyjä hoitoyhteisön rakenteita, jotka tukevat moniammatillista tiimityötä, työyhteisön avoimuutta, työntekijöiden jaksamista sekä työssä kehittymistä.
Terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntijuus koostuu siis monista eri osa-alueista, joiden yhteistoiminnan hallintaa ja hyväksikäyttämistä tilanteen mu-kaan voidaan pitää tietynlaisena asiantuntijuutena. Terapeuttisen omahoitajuuden ydinalueella eli lapsen asiantuntijuudessa ei haastateltavien mukaan tule valmiiksi koskaan, koska jokainen lapsi on oma yksilönsä ja jokaisen lapsen tarina on erilainen.
Asiasanat: omahoitajajärjestelmä, asiantuntijuus, lastensuojelu
Varilo Maiju. Terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntijuuden kehittyminen Helsingin Diakonissalaitoksen Sylvesterintien lasten intensiivihoidossa. Helsinki, syksy 2012. 78s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoninen sosiaalityö -suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoite oli selvittää, mitä terapeuttisessa omahoitajuudessa tar-vittavat taidot ovat ja kartoittaa terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemuk-seen sekä sen kehittymiseen liittyviä tekijöitä Helsingin Diakonissalaitoksen Sylvesterintien lasten intensiivihoidossa. Tutkimuksen tehtävänä oli siis vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitä ovat terapeuttisessa omahoitajatyössä edellytettävät keskeiset valmiudet ja taitoalueet? 2. Miten terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntijuus kehittyy osana työryhmän toimintaa? 3. Mitä ovat terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemusta tukevat hoitoyhteisön rakenteet?
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Haastattelin tutkimukseen kuutta Helsingin Diakonissalaitoksen Sylvesterintien lasten intensiivihoidon terapeuttista omahoitajaa. Tutkimukseni haastattelumetodina käytin teemahaastattelua. Haastatteluissa oli kolme teemaa: terapeuttinen omahoitajuus, asiantuntijuuden kehityksen kaari osana työryhmän toimintaa ja terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemusta tukevat hoitoyhteisön rakenteet. Analysoin aineiston teemoittelun avulla sekä vertaamalla empiirisiä tuloksia teoriaan.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että terapeuttisena omahoitajana toimiminen edellyttää sekä sisäsyntyisiä, persoonallisia ominaisuuksia että opittuja taitoja. Työntekijän tulee olla motivoitunut, oppimishaluinen, rauhallinen, aito ja herkkävaistoinen aikuinen sekä valmis kulkemaan lapsen kanssa yhteisen matkan, jonka aikana lapsi saa korjaavia kokemuksia hyvästä ja turvallisesta ihmissuhteesta. Terapeuttisen omahoitajan asiantuntijuus ja sen kehittyminen on reflektiivistä asiantuntijuutta. Kyseessä on siis aktiivinen tutkimus- ja löytämisprosessi eli muutokseen suuntautuvaa kollektiivista jatkuvaa oppimista, jossa työntekijä ei ole passiivinen toimija vaan vastuu työssä kehittymisessä on hänellä itsellään. Terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntemuksen kehittyminen edellyttää selkeitä ja yhteisesti hyväksyttyjä hoitoyhteisön rakenteita, jotka tukevat moniammatillista tiimityötä, työyhteisön avoimuutta, työntekijöiden jaksamista sekä työssä kehittymistä.
Terapeuttisen omahoitajuuden asiantuntijuus koostuu siis monista eri osa-alueista, joiden yhteistoiminnan hallintaa ja hyväksikäyttämistä tilanteen mu-kaan voidaan pitää tietynlaisena asiantuntijuutena. Terapeuttisen omahoitajuuden ydinalueella eli lapsen asiantuntijuudessa ei haastateltavien mukaan tule valmiiksi koskaan, koska jokainen lapsi on oma yksilönsä ja jokaisen lapsen tarina on erilainen.
Asiasanat: omahoitajajärjestelmä, asiantuntijuus, lastensuojelu