Isien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päivähoidossa
Riihijärvi, Annakaisa (2012)
Riihijärvi, Annakaisa
Vaasan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616406
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616406
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia isien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta päivähoidossa. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, mitä isät tietävät kasvatuskumppanuudesta ja miten he kokevat asemansa kasvatuskumppanina verrattuna äitiin ja päivähoidon henkilökuntaan. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, millaisia toiveita isillä on kasvatuskumppanuutta kohtaan ja onko päivähoidon ja isien välisessä kasvatuskumppanuudessa kehittämiskohtia. Lisäksi haluttiin saada selville millaista toimintaa ja tukea isät kaipaisivat päivähoidon puolelta.
Teoreettinen viitekehys rakentui päivähoidosta, kasvatuskumppanuudesta, vanhemmuudesta sekä isyydestä ja isyyden roolista. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti eli laadullisesti, ja tarkoituksena oli antaa vastaajille mahdollisuus kertoa vapaasti mielipiteistään ja kokemuksistaan. Tutkimus toteutettiin erään vaasalaisen päiväkodin isille laaditun avoimen kyselylomakkeen avulla. Isien vähäisen vastausprosentin vuoksi lisämateriaalin keräämiseksi järjestettiin haastattelu saman päiväkodin lastentarhaopettajille siitä, millaisina kasvatuskumppaneina he näkevät lasten isät. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Saatujen tulosten mukaan näyttäisi siltä, etteivät vastaajat olleet tietoisia päiväkodissa toteutettavasta kasvatuskumppanuudesta ja sen sisällöstä. Äidit vaikuttaisivat olevan isiä aktiivisempia kasvatuskumppaneita, mutta silti isät kokevat päivä-hoidon henkilökunnan kohtelevan heitä tasavertaisesti äidin kanssa. Kehittämiskohteeksi kasvatuskumppanuudelle esitettiin toive hoito- ja kasvatussuunnitelma-keskustelun suuntaamisesta enemmän myös isille. Isät toivoivat toimintaa mm. isänpäiväkahvittelujen ja erilaisten toimintapäivien merkeissä, mutta isä-ryhmille ei koettu tarvetta. Lastentarhanopettajat kokivat isien aktiivisuuden vähäiseksi ja toivoivat siihen muutosta. Koska asiat hoituvat myös äidin kautta, muutosta ei koeta välttämättömäksi. Lastentarhanopettajat kokivat, että halun aktiivisuuteen täytyy lähteä isästä itsestään.
Teoreettinen viitekehys rakentui päivähoidosta, kasvatuskumppanuudesta, vanhemmuudesta sekä isyydestä ja isyyden roolista. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti eli laadullisesti, ja tarkoituksena oli antaa vastaajille mahdollisuus kertoa vapaasti mielipiteistään ja kokemuksistaan. Tutkimus toteutettiin erään vaasalaisen päiväkodin isille laaditun avoimen kyselylomakkeen avulla. Isien vähäisen vastausprosentin vuoksi lisämateriaalin keräämiseksi järjestettiin haastattelu saman päiväkodin lastentarhaopettajille siitä, millaisina kasvatuskumppaneina he näkevät lasten isät. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Saatujen tulosten mukaan näyttäisi siltä, etteivät vastaajat olleet tietoisia päiväkodissa toteutettavasta kasvatuskumppanuudesta ja sen sisällöstä. Äidit vaikuttaisivat olevan isiä aktiivisempia kasvatuskumppaneita, mutta silti isät kokevat päivä-hoidon henkilökunnan kohtelevan heitä tasavertaisesti äidin kanssa. Kehittämiskohteeksi kasvatuskumppanuudelle esitettiin toive hoito- ja kasvatussuunnitelma-keskustelun suuntaamisesta enemmän myös isille. Isät toivoivat toimintaa mm. isänpäiväkahvittelujen ja erilaisten toimintapäivien merkeissä, mutta isä-ryhmille ei koettu tarvetta. Lastentarhanopettajat kokivat isien aktiivisuuden vähäiseksi ja toivoivat siihen muutosta. Koska asiat hoituvat myös äidin kautta, muutosta ei koeta välttämättömäksi. Lastentarhanopettajat kokivat, että halun aktiivisuuteen täytyy lähteä isästä itsestään.