Ryhmähengen edistäminen Uusix-verstaan ompelimossa
Jalkanen, Iiris (2012)
Jalkanen, Iiris
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112316246
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112316246
Tiivistelmä
Yhteisöpedagogin opintojeni lähestyessään loppuaan pohdin, millaisessa työympäristössä haluaisin toteuttaa opinnäytetyöni. Olen suuntautunut taidekasvatukseen ja monikulttuuriseen järjestötyöhön, mutta päädyin toteuttamaan lopputyöni Helsingin kaupungin Uusix-verstaan ompelimossa. Ensimmäisen harjoitteluni suoritin nuorille suunnatussa Sinisessä Verstaassa, mikä herätti kiinnostukseni työpajatoimintaa kohtaan. Lisäksi halusin taidekasvatuksen olevan vahvasti esillä opinnäyteyössäni, joko sen toteutustavassa tai paikassa, jonne sen toteutan.
Jatkuvan työttömyyden kasvun takia koin Helsingin kaupungin ylläpitämän Uusix-verstaan ajankohtaisena toimintaympäristönä. Se tarjoaa pitkäaikaistyöttömille matalankynnyksen työpajatoimintaa. Keskeisimpinä tavoitteina on ehkäistä syrjäytymistä ja auttaa monikulttuurista asiakaskuntaa työllistymispolulla.
Uusix-verstas koostuu kolmestatoista eri työpajasta, joissa asiakkaiden vaihtuvuus on ajoittain vilkasta. Joka toinen viikko ompelimossa aloittaa uusia pajalaisia samalla, kun vanhoja siirtyy työllistymispolulla eteenpäin. Jatkuvan muutoksen takia ryhmä ei ole päässyt muodostumaan kiinteäksi ja turvalliseksi. Opinnäytetyössäni pohdin ryhmähengen tärkeyttä kuntouttavassa työtoiminnassa ja pyrin suunnittelemaan viikoittaisen ryhmäyttämistuokion ompelimon haasteelliseen ympäristöön. Suunnittelua vaikeuttavia tekijöitä olivat muun muassa ryhmän monimuotoisuus, pajalaisten vilkas vaihtuvuus ja monien pajalaisten heikko suomenkielen taito. Viikoittaisen ryhmäyttämistuokion tarkoitus on lisätä vuorovaikutusta pajalaisten välillä ja siten edesauttaa pohdinnoissani tärkeäksi koetun turvallisen ryhmän muodostamista.
Opinnäytetyöni on osaltaan laadullinen ja osaltaan toiminnallinen tutkimus. Tuokion suunnittelu perustuu aiheen kirjallisuuteen, havainnointiin sekä työpajajohtaja Heidi Mäkelän ja ompelimossa toimivan ohjaajan Rea Pettisen haastatteluihin. Alussa määrittelen aiheeni peruskäsitteet, minkä jälkeen kerron tarkemmin opinnäytetyöni toimintaympäristöstä. Ennen kuin kerron ryhmäyttämistuokion eri vaiheista, kirjoitan ryhmästä ilmiönä ja sen tärkeydestä. Lopuksi, ennen ohjaajalle tarkoitettua tuokion rakenne-osuutta, kuvaan lyhyesti ompelimossa ohjaamiani neljää ensimmäistä tuokiota ja niiden pohjalta syntyneitä parannusideoita.
Jatkuvan työttömyyden kasvun takia koin Helsingin kaupungin ylläpitämän Uusix-verstaan ajankohtaisena toimintaympäristönä. Se tarjoaa pitkäaikaistyöttömille matalankynnyksen työpajatoimintaa. Keskeisimpinä tavoitteina on ehkäistä syrjäytymistä ja auttaa monikulttuurista asiakaskuntaa työllistymispolulla.
Uusix-verstas koostuu kolmestatoista eri työpajasta, joissa asiakkaiden vaihtuvuus on ajoittain vilkasta. Joka toinen viikko ompelimossa aloittaa uusia pajalaisia samalla, kun vanhoja siirtyy työllistymispolulla eteenpäin. Jatkuvan muutoksen takia ryhmä ei ole päässyt muodostumaan kiinteäksi ja turvalliseksi. Opinnäytetyössäni pohdin ryhmähengen tärkeyttä kuntouttavassa työtoiminnassa ja pyrin suunnittelemaan viikoittaisen ryhmäyttämistuokion ompelimon haasteelliseen ympäristöön. Suunnittelua vaikeuttavia tekijöitä olivat muun muassa ryhmän monimuotoisuus, pajalaisten vilkas vaihtuvuus ja monien pajalaisten heikko suomenkielen taito. Viikoittaisen ryhmäyttämistuokion tarkoitus on lisätä vuorovaikutusta pajalaisten välillä ja siten edesauttaa pohdinnoissani tärkeäksi koetun turvallisen ryhmän muodostamista.
Opinnäytetyöni on osaltaan laadullinen ja osaltaan toiminnallinen tutkimus. Tuokion suunnittelu perustuu aiheen kirjallisuuteen, havainnointiin sekä työpajajohtaja Heidi Mäkelän ja ompelimossa toimivan ohjaajan Rea Pettisen haastatteluihin. Alussa määrittelen aiheeni peruskäsitteet, minkä jälkeen kerron tarkemmin opinnäytetyöni toimintaympäristöstä. Ennen kuin kerron ryhmäyttämistuokion eri vaiheista, kirjoitan ryhmästä ilmiönä ja sen tärkeydestä. Lopuksi, ennen ohjaajalle tarkoitettua tuokion rakenne-osuutta, kuvaan lyhyesti ompelimossa ohjaamiani neljää ensimmäistä tuokiota ja niiden pohjalta syntyneitä parannusideoita.