Työikäisten niskakipupotilaiden fysioterapia Suomessa : osa 2: hoitokäytännöt yksityisissä hoitolaitoksissa
Kaukonen, Ulla; Rinta-Pollari, Outi (2012)
Kaukonen, Ulla
Rinta-Pollari, Outi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112215978
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112215978
Tiivistelmä
Tausta: Niskakipu on yleinen syy hoitoon hakeutumiselle, mutta tutkimustietoa toteutuneen fysioterapian sisällöstä eri terveydenhuollon sektoreilla ei ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia hoitokäytäntöjä epäspesifin niskakivun fysioterapiassa noudatetaan, missä määrin ne ovat linjassa tutkimusnäytön kanssa ja millaisia kehitystarpeita on. Tutkimusprojekti toteutettiin yhteistyössä fysiatrian ylilääkäri Jari Ylisen kanssa, joka on tehnyt useita tutkimuksia niskakivun hoidosta. Vahvinta tutkimusnäyttöä on pitkä-kestoisesta lihasvoimaharjoittelusta. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin neliosaisena poikkileikkaustutkimuksena valtakunnallisesti internetkyselyn avulla. Osa 1 tutki terveysasemia, osa 2 yksityistä sektoria, osa 3 fysiatrian poliklinikoita ja osa 4 kuntoutuslaitoksia. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat niskakipupotilaita hoitavat fysioterapeutit. Tämä on tutkimuksen osa 2, joka toteutettiin yksityisellä sektorilla. Kysymykset käsittelivät mm. hoitojakson kestoa ja käytettyjä hoitomuotoja sekä harjoittelun sisältöä.
Tulokset: Yksityiseltä sektorilta kyselyyn vastasi 45 fysioterapeuttia. Lähes kaikki vastanneet ohjasivat potilailleen lihasvoima-, liikkuvuus- ja/tai stabiloivia harjoitteita ja kaksi kolmasosaa ohjasi venyttelyitä. Harjoittelun kokonaiskesto vaihteli suuresti ollen vähimmillään kolme viikkoa ja enimmillään elinikäisesti. Harjoittelun ohella suuri osa fysioterapeuteista antoi potilaalle ergonomiaohjausta ja lähes puolet liikunnanohjausta. Eniten käytettyjä kipuhoitomuotoja olivat manuaalinen terapia ja fysikaaliset hoidot. Johtopäätökset: Yksityisellä sektorilla terapeuttinen harjoittelu on aktiivisesti käytössä niskakivun fysioterapiassa. Lihasvoimaharjoittelua käytetään kuitenkin liian vähän ja harjoittelu jää usein kestoltaan lyhyeksi ilman kunnollista seurantaa.
Tulokset: Yksityiseltä sektorilta kyselyyn vastasi 45 fysioterapeuttia. Lähes kaikki vastanneet ohjasivat potilailleen lihasvoima-, liikkuvuus- ja/tai stabiloivia harjoitteita ja kaksi kolmasosaa ohjasi venyttelyitä. Harjoittelun kokonaiskesto vaihteli suuresti ollen vähimmillään kolme viikkoa ja enimmillään elinikäisesti. Harjoittelun ohella suuri osa fysioterapeuteista antoi potilaalle ergonomiaohjausta ja lähes puolet liikunnanohjausta. Eniten käytettyjä kipuhoitomuotoja olivat manuaalinen terapia ja fysikaaliset hoidot. Johtopäätökset: Yksityisellä sektorilla terapeuttinen harjoittelu on aktiivisesti käytössä niskakivun fysioterapiassa. Lihasvoimaharjoittelua käytetään kuitenkin liian vähän ja harjoittelu jää usein kestoltaan lyhyeksi ilman kunnollista seurantaa.