Jännitä ja rentouta : Rentoutusharjoittelu ensihoitajien työstä palautumisen edistäjänä
Hokkanen, Jarno; Valjakka, Turkka (2012)
Hokkanen, Jarno
Valjakka, Turkka
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112115893
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112115893
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ohjatun rentoutusharjoituksen vasteita ensihoitajien sykevälivaihteluun ja palautumiseen 24 tunnin työvuoron jälkeisellä palautumisjaksolla käyttäen Firstbeat Technologies Oy:n Hyvinvointianalyysi-ohjelmistoa. Tämän lisäksi työssä tutkittiin ensihoitajien työvuoron aiheuttamia vasteita autonomisen hermoston toiminnalle.
Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen, kokeellinen näytetutkimus. Tutkimushenkilöt koostuivat Etelä-Karjalan Pelastuslaitoksella työskentelevistä ensihoitajista. Näytteen koko oli seitsemän koehenkilöä (N=7), joista viisi oli miehiä ja kaksi naisia. Koehenkilöiden ikä vaihteli 23 ja 50 vuoden välillä. Jokaiselle koehenkilölle suoritettiin kolme mittausta: alkumittaus, työvuoro ja sitä seuraava vapaapäivä rentoutuksen kanssa sekä työvuoro ja sitä seuraava vapaapäivä ilman rentoutusta. Rentoutusharjoitukset suoritettiin Etelä-Karjalan Pelastuslaitoksen liikuntasalissa.
Koehenkilöiltä mitattiin FirstBeat Bodyguard-laitteella parasympaattisen hermoston aktiivisuutta RMSSD-arvolla palautumisen mittarina sekä fyysistä kuormittumista käyttäen keskiarvoistettua sykettä ja keskimääräistä hapenkulutusta (ml/kg/min). Työvuorojen ja rentoutusharjoituksen vaikutusta verenpaineeseen tutkittiin Omron HEM-711A-E elektronisella verenpainemittarilla. Lisäksi koehenkilöt täyttivät päiväkirjaa mittausjaksojen tärkeimmistä tapahtumista datan tulkitsemisen helpottamiseksi. Subjektiivista arviota unen laadusta mitattiin päiväkirjasta löytyvällä asenneasteikolla.
Tulosten tilastollinen analysointi suoritettiin IBM SPSS Statistics 19.0-ohjelmistolla. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0,05.
Millään tutkituista parametreista ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja rentoutusharjoittelun ja palautumisen välillä tai työvuoron aiheuttamille vasteille koehenkilöiden elimistölle. Tuloksen perusteella yhden kerran rentoutusharjoitus ei paranna ensihoitajien palautumista 24 tunnin työvuorosta.
Jatkotutkimuksissa voitaisiin tarkastella ensihoitajien subjektiivista kokemusta rentoutusharjoittelun vaikuttavuudesta. Rentoutusharjoittelua sekä verenpaineen mittausta voitaisiin myös suorittaa pidemmällä ajanjaksolla. Suurempi koehenkilöjoukko antaisi tutkimukselle enemmän tieteellistä painoarvoa.
Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen, kokeellinen näytetutkimus. Tutkimushenkilöt koostuivat Etelä-Karjalan Pelastuslaitoksella työskentelevistä ensihoitajista. Näytteen koko oli seitsemän koehenkilöä (N=7), joista viisi oli miehiä ja kaksi naisia. Koehenkilöiden ikä vaihteli 23 ja 50 vuoden välillä. Jokaiselle koehenkilölle suoritettiin kolme mittausta: alkumittaus, työvuoro ja sitä seuraava vapaapäivä rentoutuksen kanssa sekä työvuoro ja sitä seuraava vapaapäivä ilman rentoutusta. Rentoutusharjoitukset suoritettiin Etelä-Karjalan Pelastuslaitoksen liikuntasalissa.
Koehenkilöiltä mitattiin FirstBeat Bodyguard-laitteella parasympaattisen hermoston aktiivisuutta RMSSD-arvolla palautumisen mittarina sekä fyysistä kuormittumista käyttäen keskiarvoistettua sykettä ja keskimääräistä hapenkulutusta (ml/kg/min). Työvuorojen ja rentoutusharjoituksen vaikutusta verenpaineeseen tutkittiin Omron HEM-711A-E elektronisella verenpainemittarilla. Lisäksi koehenkilöt täyttivät päiväkirjaa mittausjaksojen tärkeimmistä tapahtumista datan tulkitsemisen helpottamiseksi. Subjektiivista arviota unen laadusta mitattiin päiväkirjasta löytyvällä asenneasteikolla.
Tulosten tilastollinen analysointi suoritettiin IBM SPSS Statistics 19.0-ohjelmistolla. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0,05.
Millään tutkituista parametreista ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja rentoutusharjoittelun ja palautumisen välillä tai työvuoron aiheuttamille vasteille koehenkilöiden elimistölle. Tuloksen perusteella yhden kerran rentoutusharjoitus ei paranna ensihoitajien palautumista 24 tunnin työvuorosta.
Jatkotutkimuksissa voitaisiin tarkastella ensihoitajien subjektiivista kokemusta rentoutusharjoittelun vaikuttavuudesta. Rentoutusharjoittelua sekä verenpaineen mittausta voitaisiin myös suorittaa pidemmällä ajanjaksolla. Suurempi koehenkilöjoukko antaisi tutkimukselle enemmän tieteellistä painoarvoa.