HIUKKASPITOISUUDEN MÄÄRITTÄMINEN SAVUKAASUISTA ISO 23210 MUKAISESTI
Pietilä, Keijo (2012)
Pietilä, Keijo
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111615434
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111615434
Tiivistelmä
Tässä insinöörityössä on käsitelty standardin SFS-EN ISO 23210:2009 mukaista hiukkaspitoisuuden mittaamista kiinteän päästölähteen savukaasuista. Standardi määrittelee menetelmän matalapitoisten savukaasujen PM2,5- ja PM10- pitoisuuden määrittämiseen kaksitasoisella alipaineimpaktorilla.
Tämän insinöörityön taustalla on jatkuvasti kasvava tarve suorittaa hiukkasmittauksia erilaisten päästölähteiden savukaasuista. Työssä on laboratoriomittausten ja standardin ISO 23210 pohjalta pyritty löytämään toimintatavat, joilla käytännön mittaukset voidaan suorittaa mahdollisimman laadukkaasti. Työn tulosten on myös tarkoitus tukea tulevaisuudessa päästömittauslaboratorion akkreditointia PM2,5- ja PM10- mittauksiin.
Työn yhteydessä tehtyjen hiukkasmittausten tulokset on käyty läpi ja todettu käyttökelpoisiksi. Samankaltaisissa olosuhteissa suoritetuista mittauksista saatiin samaa suuruusluokkaa olevia pitoisuuksia. Keräysalustojen esi- ja jälkikäsittelyn todettiin olevan suurin epävarmuutta aiheuttava tekijä pitoisuusmittauksissa. Mittausta ennen ja sen jälkeen suoritettava laskenta on käyty läpi esimerkkilaskennan avulla.
Kanavan ulkopuolisen mittauksen aikana syntyviä lämpötilaeroja laitteistossa tutkittiin mittaamalla lämpötiloja erilaisten mittausjärjestelyjen aikana. Mittaustulosten pohjalta löydettiin toimiva mittausmenetelmä, jolla veden kondensoituminen impaktorissa ja näytteenottoputkessa vältetään. Impaktorin riittävän esilämmityksen ja mittausyhteen tiivistämisen todettiin olevan tärkeimpiä tekijöitä kosteuden tiivistymisen estämisessä.
Työssä on käsitelty myös yleistä teoriaa hiukkasten muodostumisesta, kokoluokittelusta ja terveysvaikutuksista sekä esitelty erilaisia mittausmenetelmiä ja niiden toimintaperiaatteita.
Tämän insinöörityön taustalla on jatkuvasti kasvava tarve suorittaa hiukkasmittauksia erilaisten päästölähteiden savukaasuista. Työssä on laboratoriomittausten ja standardin ISO 23210 pohjalta pyritty löytämään toimintatavat, joilla käytännön mittaukset voidaan suorittaa mahdollisimman laadukkaasti. Työn tulosten on myös tarkoitus tukea tulevaisuudessa päästömittauslaboratorion akkreditointia PM2,5- ja PM10- mittauksiin.
Työn yhteydessä tehtyjen hiukkasmittausten tulokset on käyty läpi ja todettu käyttökelpoisiksi. Samankaltaisissa olosuhteissa suoritetuista mittauksista saatiin samaa suuruusluokkaa olevia pitoisuuksia. Keräysalustojen esi- ja jälkikäsittelyn todettiin olevan suurin epävarmuutta aiheuttava tekijä pitoisuusmittauksissa. Mittausta ennen ja sen jälkeen suoritettava laskenta on käyty läpi esimerkkilaskennan avulla.
Kanavan ulkopuolisen mittauksen aikana syntyviä lämpötilaeroja laitteistossa tutkittiin mittaamalla lämpötiloja erilaisten mittausjärjestelyjen aikana. Mittaustulosten pohjalta löydettiin toimiva mittausmenetelmä, jolla veden kondensoituminen impaktorissa ja näytteenottoputkessa vältetään. Impaktorin riittävän esilämmityksen ja mittausyhteen tiivistämisen todettiin olevan tärkeimpiä tekijöitä kosteuden tiivistymisen estämisessä.
Työssä on käsitelty myös yleistä teoriaa hiukkasten muodostumisesta, kokoluokittelusta ja terveysvaikutuksista sekä esitelty erilaisia mittausmenetelmiä ja niiden toimintaperiaatteita.