Lähiöiden rakennettu kulttuuriympäristö : Case Runosmäki ja Suikkila
Antikainen, Jimi (2012)
Antikainen, Jimi
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012102314584
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012102314584
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitetään, millaisia arvoja lähiöiden rakennetussa kulttuuriympäristössä on. Tarkastelun pääpaino on rakennusten julkisivuissa sekä kaupunkirakenteessa. Työ liittyy Turun Yleiskaava 2035:n valmisteluun. Arvojen selvittäminen on tärkeää, jotta kaavoituksella voidaan vaalia maisemaa ja kulttuuriperintöä, kuten maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää. Arvojen määrittely perustuu aiempaan tutkimukseen Turun lähiöiden erityispiirteistä sekä tapaustutkimukseen Runosmäestä ja Suikkilasta.
Arvojen määrittely on tärkeää, koska lähiörakennuksia ei ole aiemmin paljon arvotettu. Lähiö on erityisesti 1960–70 -luvuille tyypillinen miljöö, sillä tuolloin rakennettiin eniten kerrostaloja koko Suomen historiassa. Nykyistä maankäytön suunnittelua leimaa tavoite yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä. Lähiöt sijaitsevat tyypillisesti vyöhykkeellä, johon liittyy monia eheyttämiseen liittyviä kysymyksiä täydennysrakentamisesta palveluiden ja viheralueiden riittävyyteen.
Runosmäessä rakennusten julkisivut ovat kokeneet suuria muutoksia. Säilyneitä erityisarvoja ovat mm. kattava kävelykatuverkosto ja hyvät lähivirkistysmahdollisuudet sekä kompaktikaupungille ominainen kaupunkirakenne. Suikkilan arvoina voidaan pitää kaupunkirakenteen ja rakennusten ulkoasun yhtenäisyyttä. Kerrostalojen vaalean ja harmaan sävyt sekä rivitalojen tumma väritys muodostavat keskenään merkittävän kontrastin. Rakennusten julkisivuja on kunnostettu vähemmän kuin Runosmäessä ja kunnostukset ovat olleet hillitympiä kunnioittaen alkuperäistä arkkitehtuuria.
Kestävän kehityksen mukaisesti lähiöiden kehittämisessä tulisi tuoda sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen tarkastelun rinnalle kulttuurinen näkökulma. Täydennyshankkeiden yhteydessä on huomioitava, etteivät olemassa olevien rakennusten arvot ole uhattuina. Täydennysrakentaminen tulee suunnitella lähiön tyypillisiä piirteitä kunnioittaen. Alueen yhtenäisyyteen on kiinnitettävä huomiota niin täydennysrakentamisen kuin kunnostamisenkin yhteydessä. Kunnostuksissa ja muutoksissa pitäisi pyrkiä säilyttämään piirteitä, jotka kertovat rakennusajankohdan tekniikasta ja arkkitehtuurista.
Arvojen määrittely on tärkeää, koska lähiörakennuksia ei ole aiemmin paljon arvotettu. Lähiö on erityisesti 1960–70 -luvuille tyypillinen miljöö, sillä tuolloin rakennettiin eniten kerrostaloja koko Suomen historiassa. Nykyistä maankäytön suunnittelua leimaa tavoite yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä. Lähiöt sijaitsevat tyypillisesti vyöhykkeellä, johon liittyy monia eheyttämiseen liittyviä kysymyksiä täydennysrakentamisesta palveluiden ja viheralueiden riittävyyteen.
Runosmäessä rakennusten julkisivut ovat kokeneet suuria muutoksia. Säilyneitä erityisarvoja ovat mm. kattava kävelykatuverkosto ja hyvät lähivirkistysmahdollisuudet sekä kompaktikaupungille ominainen kaupunkirakenne. Suikkilan arvoina voidaan pitää kaupunkirakenteen ja rakennusten ulkoasun yhtenäisyyttä. Kerrostalojen vaalean ja harmaan sävyt sekä rivitalojen tumma väritys muodostavat keskenään merkittävän kontrastin. Rakennusten julkisivuja on kunnostettu vähemmän kuin Runosmäessä ja kunnostukset ovat olleet hillitympiä kunnioittaen alkuperäistä arkkitehtuuria.
Kestävän kehityksen mukaisesti lähiöiden kehittämisessä tulisi tuoda sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen tarkastelun rinnalle kulttuurinen näkökulma. Täydennyshankkeiden yhteydessä on huomioitava, etteivät olemassa olevien rakennusten arvot ole uhattuina. Täydennysrakentaminen tulee suunnitella lähiön tyypillisiä piirteitä kunnioittaen. Alueen yhtenäisyyteen on kiinnitettävä huomiota niin täydennysrakentamisen kuin kunnostamisenkin yhteydessä. Kunnostuksissa ja muutoksissa pitäisi pyrkiä säilyttämään piirteitä, jotka kertovat rakennusajankohdan tekniikasta ja arkkitehtuurista.