Hoitajien henkinen hyvinvointi saattohoitotyössä
Halonen, Anu (2011)
Halonen, Anu
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012090613463
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012090613463
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee saattohoitokodissa työskentelevien hoitajien henkistä hyvinvointia. Työn tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat hoitajien henkiseen hyvinvointiin, kuinka saattohoitotyön herättämiä tunteita käsitellään ja millaisia voimavaroja hoitajilla on henkisen jaksamisen tueksi. Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen.
Tietoa kerättiin ryhmähaastatteluiden avulla viideltä sairaanhoitajalta ja yhdeltä lähihoitajalta, jotka ovat useita vuosia työskennelleet Terhokodin vuodeosastolla. Haastattelut etenivät teemahaastattelurungon mukaisesti. Hoitajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan henkiseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, tunteiden käsittelystä sekä voimavaran lähteistä saattohoidossa. Hoitajat jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään, joita haastateltiin eri päivinä. Haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Ryhmähaastattelut toteutettiin Helsingissä, Terhokodin tiloissa hoitajien työaikana joulukuussa 2010. Haastatteluteemoja oli kolme, joissa jokaisessa oli kahdesta kolmeen kysymystä. Ensimmäinen teema oli saattohoitotyön vaikutus henkiseen hyvinvointiin, josta kysyttiin henkistä hyvinvointia kuormittavia ja edistäviä tekijöitä. Tunteiden käsittelytaidoista selvitettiin millaisia tunteita saattohoito herättää ja kuinka näitä tunteita käsitellään. Kolmannesta teemasta, hoitajan voimavarat, kartoitettiin hoitajan voimavaroja saattohoidossa sekä saattohoitoon saatua lisäkoulutusta ja sen tuomia voimavaroja henkiseen työssä jaksamiseen.
Haastatteluiden tulosten mukaan tärkeimpiä henkistä hyvinvointia edistäviä tekijöitä ovat työpaikan hyvä ilmapiiri, keskustelu työyhteisössä sekä kokemus ja ammatillisuus. Voimavaroja hoitajalle antaa myös kyky käsitellä kuolemaa ja surua, tasapainoinen elämä sekä oma kiinnostus ja arvostus työtä kohtaan. Lisäkoulutuksella hoitajien ammatillisuus ja tiedon määrää kasvavat, mikä lisää heidän varmuuttaan. Hoitajien mukaan koulutus opettaa kuuntelemaan ja rauhoittumaan, se laajentaa heidän näkemystään saattohoitotyöstä sekä lisää työssä jaksamista. Valmis opinnäytetyö annetaan Terhokodin käyttöön, jotta henkilökunta saa tietoa henkiseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä hoitajien näkökulmasta.
Jatkotutkimusaiheena ehdotan hoitajan tunteiden käsittelyä erilaisessa tutkimusympäristössä ja erilaisten potilaiden kanssa. Kuolevan lapsen kanssa työskentely tai eri kulttuurin edustajan saattohoito on hyvin erilaista, kuin keskiverto potilaan saattohoitokodissa.
Tietoa kerättiin ryhmähaastatteluiden avulla viideltä sairaanhoitajalta ja yhdeltä lähihoitajalta, jotka ovat useita vuosia työskennelleet Terhokodin vuodeosastolla. Haastattelut etenivät teemahaastattelurungon mukaisesti. Hoitajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan henkiseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, tunteiden käsittelystä sekä voimavaran lähteistä saattohoidossa. Hoitajat jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään, joita haastateltiin eri päivinä. Haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Ryhmähaastattelut toteutettiin Helsingissä, Terhokodin tiloissa hoitajien työaikana joulukuussa 2010. Haastatteluteemoja oli kolme, joissa jokaisessa oli kahdesta kolmeen kysymystä. Ensimmäinen teema oli saattohoitotyön vaikutus henkiseen hyvinvointiin, josta kysyttiin henkistä hyvinvointia kuormittavia ja edistäviä tekijöitä. Tunteiden käsittelytaidoista selvitettiin millaisia tunteita saattohoito herättää ja kuinka näitä tunteita käsitellään. Kolmannesta teemasta, hoitajan voimavarat, kartoitettiin hoitajan voimavaroja saattohoidossa sekä saattohoitoon saatua lisäkoulutusta ja sen tuomia voimavaroja henkiseen työssä jaksamiseen.
Haastatteluiden tulosten mukaan tärkeimpiä henkistä hyvinvointia edistäviä tekijöitä ovat työpaikan hyvä ilmapiiri, keskustelu työyhteisössä sekä kokemus ja ammatillisuus. Voimavaroja hoitajalle antaa myös kyky käsitellä kuolemaa ja surua, tasapainoinen elämä sekä oma kiinnostus ja arvostus työtä kohtaan. Lisäkoulutuksella hoitajien ammatillisuus ja tiedon määrää kasvavat, mikä lisää heidän varmuuttaan. Hoitajien mukaan koulutus opettaa kuuntelemaan ja rauhoittumaan, se laajentaa heidän näkemystään saattohoitotyöstä sekä lisää työssä jaksamista. Valmis opinnäytetyö annetaan Terhokodin käyttöön, jotta henkilökunta saa tietoa henkiseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä hoitajien näkökulmasta.
Jatkotutkimusaiheena ehdotan hoitajan tunteiden käsittelyä erilaisessa tutkimusympäristössä ja erilaisten potilaiden kanssa. Kuolevan lapsen kanssa työskentely tai eri kulttuurin edustajan saattohoito on hyvin erilaista, kuin keskiverto potilaan saattohoitokodissa.