Ruokintalaitteiden toimivuus ja toiminnallisuus nykyaikaisilla nautakarjatiloilla
Hartikainen, Miika (2012)
Hartikainen, Miika
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012061812848
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012061812848
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin Työtehoseuran (TTS) toimeksiannosta osana heidän tutkimushankettaan. Tavoitteena oli kerätä tietoa suurien suomalaisten nautakarjatilojen olemassa olevista ruokintalaitteista ja –ketjuista, ja muodostaa käsitys niissä esiintyneistä ongelmista.
Tutkimus rajattiin koskemaan Suomessa vuonna 2011 toimineita yli 60 lypsylehmän, yli 80 emolehmän ja yli 300 lihanaudan karjatiloja. Menetelminä käytettiin tietopohjan muodostamiseksi kirjallisuusselvitystä ja viljelijöille lähetettyä kyselyä. Kysely lähetettiin kaikkiaan 858 tilalle ja vastaus saatiin 220:ltä, eli vastausprosentti oli 25,6. Näistä tiedoista koostettiin yhteenveto häiriöttömimmistä ruokintalaiteratkaisuista erilaisissa tuotantoympäristöissä.
Tulosten perusteella todettiin seosrehuruokinta hinattavalla tai ajettavalla seosrehuvaunulla parhaiten toimivaksi ruokintaratkaisuksi. Maidontuotantotiloilla seosrehuruokinnan täydentäminen väkirehuilla oli paras toteuttaa lypsyn yhteydessä lypsyrobotilla tai -asemalla. Muille tuotantosuunnille seosrehuruokinta soveltuu pitkälti sellaisenaan ja tarvittavaa täydennystä esimerkiksi nuorlihakarjalle voidaan tehdä käsin tai pienkuormaimella karjakoosta riippuen.
Erillisruokinnassa karkearehuille toimivaksi todettu ratkaisu oli traktorin ja pienkuormaimen käyttö. Pienkuormaimella rehuja jaettaessa ongelmat keskittyvät vain yhteen laitteeseen ja näin myös ongelmien selvittäminen on monia muita ruokintaratkaisuja helpompaa. Pienkuormaimesta on kuitenkin huomattava, että työmäärä kasvaa suureksi eläinmäärän lisääntyessä ja sitä suositellaankin esimerkiksi lypsykarjatiloilla vain noin 70 – 80 lypsävän määrään saakka. Automatisoidumpi ratkaisu tätä suuremmille tiloille on mattoruokin, jonka häiriötön toimivuus vaatii lyhyen rehusilpun ja säännölliset maton ja rehukolan kuljetinvaijereiden säätötoimenpiteet. Väkirehuille vaihtoehtoina lypsyrobotilla/-asemalla ruokinnan lisäksi ovat väkirehukioskit ja kiskoruokkimet tuotantorakennustyypistä riippuen. Tulosten perusteella kioskit toimivat verrattain hyvin ja kiskoruokkimet puolestaan olivat erittäin vika-alttiita.
Kaikkia hyviksi todettuja menetelmiä yhdisti niiden yksinkertaisuus, mikä oli monen vastaajatilan päällimmäinen kriteeri toimivia ruokintaratkaisuja mietittäessä. Tutkimuksella saaduista tiedoista hyötyvät erityisesti maatalousyrittäjät, tilaneuvojat, maatalouden rakennussuunnittelijat ja ruokintalaitevalmistajat. Saatuja tutkimustietoja olisi mahdollista syventää entisestään kohdistamalla kysely satunnaisotantana myös eläinmäärältään pienemmille nautakarjatiloille ja vertailemalla tuloksia tässä saavutettuihin.
Tutkimus rajattiin koskemaan Suomessa vuonna 2011 toimineita yli 60 lypsylehmän, yli 80 emolehmän ja yli 300 lihanaudan karjatiloja. Menetelminä käytettiin tietopohjan muodostamiseksi kirjallisuusselvitystä ja viljelijöille lähetettyä kyselyä. Kysely lähetettiin kaikkiaan 858 tilalle ja vastaus saatiin 220:ltä, eli vastausprosentti oli 25,6. Näistä tiedoista koostettiin yhteenveto häiriöttömimmistä ruokintalaiteratkaisuista erilaisissa tuotantoympäristöissä.
Tulosten perusteella todettiin seosrehuruokinta hinattavalla tai ajettavalla seosrehuvaunulla parhaiten toimivaksi ruokintaratkaisuksi. Maidontuotantotiloilla seosrehuruokinnan täydentäminen väkirehuilla oli paras toteuttaa lypsyn yhteydessä lypsyrobotilla tai -asemalla. Muille tuotantosuunnille seosrehuruokinta soveltuu pitkälti sellaisenaan ja tarvittavaa täydennystä esimerkiksi nuorlihakarjalle voidaan tehdä käsin tai pienkuormaimella karjakoosta riippuen.
Erillisruokinnassa karkearehuille toimivaksi todettu ratkaisu oli traktorin ja pienkuormaimen käyttö. Pienkuormaimella rehuja jaettaessa ongelmat keskittyvät vain yhteen laitteeseen ja näin myös ongelmien selvittäminen on monia muita ruokintaratkaisuja helpompaa. Pienkuormaimesta on kuitenkin huomattava, että työmäärä kasvaa suureksi eläinmäärän lisääntyessä ja sitä suositellaankin esimerkiksi lypsykarjatiloilla vain noin 70 – 80 lypsävän määrään saakka. Automatisoidumpi ratkaisu tätä suuremmille tiloille on mattoruokin, jonka häiriötön toimivuus vaatii lyhyen rehusilpun ja säännölliset maton ja rehukolan kuljetinvaijereiden säätötoimenpiteet. Väkirehuille vaihtoehtoina lypsyrobotilla/-asemalla ruokinnan lisäksi ovat väkirehukioskit ja kiskoruokkimet tuotantorakennustyypistä riippuen. Tulosten perusteella kioskit toimivat verrattain hyvin ja kiskoruokkimet puolestaan olivat erittäin vika-alttiita.
Kaikkia hyviksi todettuja menetelmiä yhdisti niiden yksinkertaisuus, mikä oli monen vastaajatilan päällimmäinen kriteeri toimivia ruokintaratkaisuja mietittäessä. Tutkimuksella saaduista tiedoista hyötyvät erityisesti maatalousyrittäjät, tilaneuvojat, maatalouden rakennussuunnittelijat ja ruokintalaitevalmistajat. Saatuja tutkimustietoja olisi mahdollista syventää entisestään kohdistamalla kysely satunnaisotantana myös eläinmäärältään pienemmille nautakarjatiloille ja vertailemalla tuloksia tässä saavutettuihin.