In vitro -määritysmenetelmän kehittäminen Alzheimerin tautiin liitetyn β-amyloidiaggregaation havaitsemiseen
Virtamo, Maria (2012)
Virtamo, Maria
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012061512754
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012061512754
Tiivistelmä
Alzheimerin taudin tunnusmerkiksi on havaittu tietyn proteiinifragmentin, β-amyloidipeptidin, aggregoituminen ja kerääntyminen aivoihin amyloidiplakeiksi, mitkä ovat yhteydessä hermosolujen kuolemaan. Intensiiviset tutkimukset ovat pyrkineet selvittämään tarkkaa aggregaatioreittiä ja löytämään aineita, joilla aggregaatiota voisi kontrolloida.
Opinnäytetyön tavoitteena oli testata uuden menetelmän soveltuvuutta β-amyloidipeptidin aggregaatiotutkimuksiin ja Alzheimerin taudin lääkeaineseulontaan havainnoimalla potentiaalisten lääkeaineiden vaikutusta aggregaatioon. Menetelmä perustuu aikaerotteisen fluoresenssin resonanssienergiansiirron havainnointiin europium(III)-nanopartikkelin ja Alexa Fluor 680 -väriaineella leimatun gammaglobuliinin välillä. Menetelmässä leimattu gammaglobuliini ja analyytti kilpailevat adsorptiosta nanopartikkelin pintaan ja herkistettyä emissiota mitataan. Analyytin läsnäolo havaitaan fluoresenssin intensiteetin laskuna. Menetelmän tuloksien tulkitsemisen apuna käytettiin rinnakkaisina menetelminä tioflaviini T -fluoresenssimenetelmää ja atomivoimamikroskopiaa.
Nanopartikkelimäärityksellä pystyttiin seuraamaan β-amyloidipeptidin fibrillisaatiota 10 mM vetykloridissa 11 μg/l peptidikonsentraatiolla. Tulos oli yhteneväinen rinnakkaismenetelmien kanssa. Rinnakkaisiin menetelmiin verrattuna nanopartikkelimäärityksellä pystyttiin detektoimaan jo hyvin pieniä näytemääriä (1 ng), mikä on etu kalliin reagenssin tutkimuksissa.
Tutkituilla potentiaalisilla lääkeaineilla ei havaittu aggregaatiota inhiboivia vaikutuksia nanopartikkelimäärityksellä. Kurkumiinin aggregaatiota inhiboimaton vaikutus todettiin myös atomivoimamikroskoopilla. Tioflaviini T -fluoresenssimenetelmä näytti selkeän aggregaatiota inhiboivan vaikutuksen, joten sen käyttö lääkeainetestauksessa on kyseenalainen. Toisaalta nanopartikkelimäärityksen soveltuvuutta lääkeainetesteihin ei myöskään voitu vielä luotettavasti osoittaa, sillä joidenkin lääkeaineiden läsnä ollessa havaittiin fluoresenssin nousua.
Opinnäytetyön tavoitteena oli testata uuden menetelmän soveltuvuutta β-amyloidipeptidin aggregaatiotutkimuksiin ja Alzheimerin taudin lääkeaineseulontaan havainnoimalla potentiaalisten lääkeaineiden vaikutusta aggregaatioon. Menetelmä perustuu aikaerotteisen fluoresenssin resonanssienergiansiirron havainnointiin europium(III)-nanopartikkelin ja Alexa Fluor 680 -väriaineella leimatun gammaglobuliinin välillä. Menetelmässä leimattu gammaglobuliini ja analyytti kilpailevat adsorptiosta nanopartikkelin pintaan ja herkistettyä emissiota mitataan. Analyytin läsnäolo havaitaan fluoresenssin intensiteetin laskuna. Menetelmän tuloksien tulkitsemisen apuna käytettiin rinnakkaisina menetelminä tioflaviini T -fluoresenssimenetelmää ja atomivoimamikroskopiaa.
Nanopartikkelimäärityksellä pystyttiin seuraamaan β-amyloidipeptidin fibrillisaatiota 10 mM vetykloridissa 11 μg/l peptidikonsentraatiolla. Tulos oli yhteneväinen rinnakkaismenetelmien kanssa. Rinnakkaisiin menetelmiin verrattuna nanopartikkelimäärityksellä pystyttiin detektoimaan jo hyvin pieniä näytemääriä (1 ng), mikä on etu kalliin reagenssin tutkimuksissa.
Tutkituilla potentiaalisilla lääkeaineilla ei havaittu aggregaatiota inhiboivia vaikutuksia nanopartikkelimäärityksellä. Kurkumiinin aggregaatiota inhiboimaton vaikutus todettiin myös atomivoimamikroskoopilla. Tioflaviini T -fluoresenssimenetelmä näytti selkeän aggregaatiota inhiboivan vaikutuksen, joten sen käyttö lääkeainetestauksessa on kyseenalainen. Toisaalta nanopartikkelimäärityksen soveltuvuutta lääkeainetesteihin ei myöskään voitu vielä luotettavasti osoittaa, sillä joidenkin lääkeaineiden läsnä ollessa havaittiin fluoresenssin nousua.