Kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja sosiaalisuuden toteutuminen : Ryhmäkodin asukkaiden ja ohjaajien näkemyksiä
Välimäki, Marianne (2012)
Lataukset:
Välimäki, Marianne
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060812308
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060812308
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee asukkaiden ja ohjaajien näkemyksiä sekä näkemyseroja kehitysvammaisen henkilön elämänlaadullisten tekijöiden, kuten itsemääräämisoikeuden, osallisuuden sekä sosiaalisuuden toteutumisesta opinnäytetyöni kohteena olevassa ryhmäkodissa ja Suomessa.
Opinnäytetyöni on laadullinen. Aineiston olen kerännyt haastattelun ja kyselyn avulla, käyttäen apuna subjektiivisen hyvinvoinnin asteikon (SULO) kysymyksiä. Aineisto sisältää kahdentoista kehitysvammaisen henkilön sekä kahdentoista ohjaajan vastaukset. Sekä asukkaat että ohjaajat vastasivat samoihin kysymyksiin, mutta ohjaajilla oli lisäksi mahdollisuus perustella vastauksiaan.
Asukkaiden mukaan itsemääräämisoikeus toteutui 57 %:sesti ja ohjaajien mukaan toteutuma oli 55 %. Asukkaiden mukaan heidän osallisuutensa toteutui samankaltai-sesti kuin itsemääräämisoikeuskin (57 %). Ohjaajat kokivat asukkaiden osallisuuden toteutuvan asukkaita paremmin (71 %). Sosiaalisuuden toteutumisen kokemuksessa ei ollut huomattavaa eroa asukkaiden ja ohjaajien välillä (68 % vs. 72 %).
Asukkaiden ja ohjaajien näkemykset eri osa-alueiden toteutumisessa eivät keskimää-rin juuri eronneet toisistaan lukuun ottamatta osallisuuden toteutumista. Näkemyseroja oli kuitenkin yksittäisten kysymysten kohdalla. Ohjaajien vastaukset koskien osallisuuden ja sosiaalisuuden toteutumista olivat kehitysvammaisten asukkaiden kokemuksia myönteisempiä. Yksittäisten kysymysten kohdalla myös tässä oli vaihtelua. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen kehitysvammaisten asukkaiden elämässä jäi tulosten perusteella suhteellisen heikoksi myös valtakunnalliseen viitearvoon verrattuna. Muiden osa-alueiden toteutuminen oli valtakunnallisten viitearvojen tasoa. Sosiaalisuus toteutui tulosten perusteella elämänlaadun osa-alueista parhaiten. Suurimpana haasteena kehitysvammaisten henkilöiden elämänlaadun parantamisen kannalta näen yksilöiden ja tutkimuskohteen kaltaisten asumisyksiköiden yhteisöllisten tarpeiden yhteensovittamisen. Tämä toteutuisi parhaiten tarkan yksilöllisten kuntoutussuunnitelmien kautta, joiden toteuttaminen vaatisi asumisyksiköitä, joissa olisi mahdollista toteuttaa nykyiseen verrattuna joustavampia käytäntöjä.
Opinnäytetyöni on laadullinen. Aineiston olen kerännyt haastattelun ja kyselyn avulla, käyttäen apuna subjektiivisen hyvinvoinnin asteikon (SULO) kysymyksiä. Aineisto sisältää kahdentoista kehitysvammaisen henkilön sekä kahdentoista ohjaajan vastaukset. Sekä asukkaat että ohjaajat vastasivat samoihin kysymyksiin, mutta ohjaajilla oli lisäksi mahdollisuus perustella vastauksiaan.
Asukkaiden mukaan itsemääräämisoikeus toteutui 57 %:sesti ja ohjaajien mukaan toteutuma oli 55 %. Asukkaiden mukaan heidän osallisuutensa toteutui samankaltai-sesti kuin itsemääräämisoikeuskin (57 %). Ohjaajat kokivat asukkaiden osallisuuden toteutuvan asukkaita paremmin (71 %). Sosiaalisuuden toteutumisen kokemuksessa ei ollut huomattavaa eroa asukkaiden ja ohjaajien välillä (68 % vs. 72 %).
Asukkaiden ja ohjaajien näkemykset eri osa-alueiden toteutumisessa eivät keskimää-rin juuri eronneet toisistaan lukuun ottamatta osallisuuden toteutumista. Näkemyseroja oli kuitenkin yksittäisten kysymysten kohdalla. Ohjaajien vastaukset koskien osallisuuden ja sosiaalisuuden toteutumista olivat kehitysvammaisten asukkaiden kokemuksia myönteisempiä. Yksittäisten kysymysten kohdalla myös tässä oli vaihtelua. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen kehitysvammaisten asukkaiden elämässä jäi tulosten perusteella suhteellisen heikoksi myös valtakunnalliseen viitearvoon verrattuna. Muiden osa-alueiden toteutuminen oli valtakunnallisten viitearvojen tasoa. Sosiaalisuus toteutui tulosten perusteella elämänlaadun osa-alueista parhaiten. Suurimpana haasteena kehitysvammaisten henkilöiden elämänlaadun parantamisen kannalta näen yksilöiden ja tutkimuskohteen kaltaisten asumisyksiköiden yhteisöllisten tarpeiden yhteensovittamisen. Tämä toteutuisi parhaiten tarkan yksilöllisten kuntoutussuunnitelmien kautta, joiden toteuttaminen vaatisi asumisyksiköitä, joissa olisi mahdollista toteuttaa nykyiseen verrattuna joustavampia käytäntöjä.