"Ei oo mitään pakko, ei ollenkaan" : Vanhusten itsemääräämisoikeuden toteutuminen tehostetussa palveluasumisessa
Hakkarainen, Katja; Kalenius, Pirjo (2012)
Hakkarainen, Katja
Kalenius, Pirjo
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053111042
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053111042
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin, miten vanhusten itsemääräämisoikeus toteutuu tehostetussa palveluasumisessa asukkaiden itsensä, työntekijöiden ja johtajien kokemana sekä mitkä tekijät itsemääräämisoikeuden toteutumiseen vaikuttavat. Työelämätahona toimi eräs länsisuomalaisen yhdistyksen omistama osakeyhtiö, joka muun muassa tuottaa asumispalveluita vanhuksille. Haastattelut toteutettiin yhtiön kahdessa eri asumispalveluyksikössä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja sovellettiin BIKVA-arviointimallia. BIKVA-arviointimallin mukaisesti aineiston keruu aloitettiin haastattelemalla asukkaita. Opinnäytetyöhön haastateltiin yhteensä kahdeksaa asukasta avoimena yksilöhaastatteluna. Molemmista palveluasumisyksiköistä haastateltiin neljä asukasta. Asukkaiden haastattelujen jälkeen haastateltiin ryhmähaastatteluna kummankin yksiköiden työntekijöitä, minkä jälkeen toteutettiin yksiköiden johtajien ja yhtiön toimitusjohtajan ryhmähaastattelu. Aineiston analyysissä sovellettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin edetessä aineistoon yhdisteltiin teoriaa ja aikaisempia tutkimuksia. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä on itsemääräämisoikeus ja siihen vaikuttavat tekijät. Lisäksi tarkasteltiin, miten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan ja mitä on eettisyys vanhustyössä.
Opinnäytetyön tuloksena on, että tehostetun palveluasumisen vanhusasukkaiden itsemääräämisoikeus toteutuu hyvin. Asukkaiden itsemääräämisoikeus toteutuu, kun he ovat osallisia omaan arkeensa ja hoitonsa suunnitteluun. Itsemääräämisoikeuden toteutumisen mahdollistaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Tärkeintä toimintakyvyn arvioinnissa on vanhuksen oma kokemus omasta toimintakyvystään. Pelkkä toimintakyky ei kuitenkaan riitä, vaan yksilöllä tulee olla myös halua ja osaamista kykyjensä käyttämiseen eikä täytymisiä saa olla liikaa, eli yksilön tulee olla toimija. Voimavarat tukevat toimintakykyä ja toimijuutta, ja sairaudet sekä yksinäisyys puolestaan heikentävät niitä. Vanhuksen itsensä ohella myös omaisilla ja hoitotyöntekijöillä on suuri merkitys sen suhteen, kuinka itsemääräämisoikeus toteutuu. Omaiset ja työntekijät voivat omalla toiminnallaan tukea ja edistää vanhuksen itsemääräämisoikeuden toteutumista, mutta myös evätä sen toteutumisen.
Itsemääräämisoikeuden toteutumisen suhteen on aina kehittämistä ja parantamista. Olennaisinta on keskustella aiheesta ja tuoda esiin sen tärkeyttä myös koulutuksessa ja perehdytyksessä. Kuntouttavaa työotetta tulee käyttää, jotta vanhuksen toimintakyky ja toimijuus toteutuvat mahdollisimman pitkään. Vanhuksen kohtaaminen yksilönä ja eettisyys ovat kaiken sosiaalialan toiminnan lähtökohtana.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja sovellettiin BIKVA-arviointimallia. BIKVA-arviointimallin mukaisesti aineiston keruu aloitettiin haastattelemalla asukkaita. Opinnäytetyöhön haastateltiin yhteensä kahdeksaa asukasta avoimena yksilöhaastatteluna. Molemmista palveluasumisyksiköistä haastateltiin neljä asukasta. Asukkaiden haastattelujen jälkeen haastateltiin ryhmähaastatteluna kummankin yksiköiden työntekijöitä, minkä jälkeen toteutettiin yksiköiden johtajien ja yhtiön toimitusjohtajan ryhmähaastattelu. Aineiston analyysissä sovellettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin edetessä aineistoon yhdisteltiin teoriaa ja aikaisempia tutkimuksia. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä on itsemääräämisoikeus ja siihen vaikuttavat tekijät. Lisäksi tarkasteltiin, miten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan ja mitä on eettisyys vanhustyössä.
Opinnäytetyön tuloksena on, että tehostetun palveluasumisen vanhusasukkaiden itsemääräämisoikeus toteutuu hyvin. Asukkaiden itsemääräämisoikeus toteutuu, kun he ovat osallisia omaan arkeensa ja hoitonsa suunnitteluun. Itsemääräämisoikeuden toteutumisen mahdollistaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Tärkeintä toimintakyvyn arvioinnissa on vanhuksen oma kokemus omasta toimintakyvystään. Pelkkä toimintakyky ei kuitenkaan riitä, vaan yksilöllä tulee olla myös halua ja osaamista kykyjensä käyttämiseen eikä täytymisiä saa olla liikaa, eli yksilön tulee olla toimija. Voimavarat tukevat toimintakykyä ja toimijuutta, ja sairaudet sekä yksinäisyys puolestaan heikentävät niitä. Vanhuksen itsensä ohella myös omaisilla ja hoitotyöntekijöillä on suuri merkitys sen suhteen, kuinka itsemääräämisoikeus toteutuu. Omaiset ja työntekijät voivat omalla toiminnallaan tukea ja edistää vanhuksen itsemääräämisoikeuden toteutumista, mutta myös evätä sen toteutumisen.
Itsemääräämisoikeuden toteutumisen suhteen on aina kehittämistä ja parantamista. Olennaisinta on keskustella aiheesta ja tuoda esiin sen tärkeyttä myös koulutuksessa ja perehdytyksessä. Kuntouttavaa työotetta tulee käyttää, jotta vanhuksen toimintakyky ja toimijuus toteutuvat mahdollisimman pitkään. Vanhuksen kohtaaminen yksilönä ja eettisyys ovat kaiken sosiaalialan toiminnan lähtökohtana.