Metsäkanalintujen saaliskiintiöt ja suositukset
Kukkonen, Panu (2012)
Kukkonen, Panu
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053010806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053010806
Tiivistelmä
Kesäiset riistakolmiolaskennat järjestettiin vuoteen 2004 saakka liian myöhään. Tämän vuoksi metsästysseurat eivät voineet käyttää niiden tuloksia metsäkanalintujen saaliskiintiöpäätöksissä kesäkokouksissaan. Vuonna 2004 Pohjois-Karjalassa järjestettiin pilottihanke riistakolmiolaskentojen aikaistamiseksi, ja samasta vuodesta alkaen laskentoja on aikaistettu ympäri maata.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin metsästysseurojen käytänteitä ja asenteita saaliskiintiöitä kohtaan. Päätavoitteena oli selvittää metsästysseurojen suhtautumista uudistettuun riistakolmiolaskentaan. Lisäksi tutkittiin seurojen käytänteitä ja mielipiteitä muuhun metsäkanalintujen vapaaehtoiseen suojeluun, saaliskiintiön tekijöihin, kanalinnunmetsästyksen suosioon ja riistahallinnon uudistukseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, joka lähetettiin yhteensä 432 metsästysseuralle Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan maakuntiin.
Kyselyn perusteella metsästysseurojen käytännöt eivät olleet merkittävästi muuttuneet riistakolmiolaskennan uudistamisen myötä. Tutkimusta pohjustavaan vuonna 2004 tehtyyn Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin kyselyyn verrattuna ei muutosta metsästysseurojen käytännöissä ja toimintamalleissa ollut juurikaan havaittavissa. Muiden tutkittujen asioiden suhteen vastaukset antoivat kuvan metsästysseurojen tämänhetkisestä suhtautumisesta metsäkanalintuihin ja niiden metsästykseen.
Metsästysseurojen päätöksenteko metsäkanalintujen saaliskiintiöistä ei ole yhtenäistä. Yhteistä ohjeistusta tai opastusta kiintiölle ei ole. Sopimattomasti riistakantoihin suhteutettu saaliskiintiö ei tue kestävää riistakantojen käyttöä.
Tässä tutkimuksessa metsästysseuroille luotiin yleistävä suositus metsäkanalintujen saaliskiintiön määrittämiseen. Tavoitteena oli sekä yhdenmukaistaa saaliskiintiökäytäntöä että tehdä siitä vallitsevien kanalintukantojen ja suotuisan riistakantojenverotusasteen mukainen.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin metsästysseurojen käytänteitä ja asenteita saaliskiintiöitä kohtaan. Päätavoitteena oli selvittää metsästysseurojen suhtautumista uudistettuun riistakolmiolaskentaan. Lisäksi tutkittiin seurojen käytänteitä ja mielipiteitä muuhun metsäkanalintujen vapaaehtoiseen suojeluun, saaliskiintiön tekijöihin, kanalinnunmetsästyksen suosioon ja riistahallinnon uudistukseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, joka lähetettiin yhteensä 432 metsästysseuralle Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan maakuntiin.
Kyselyn perusteella metsästysseurojen käytännöt eivät olleet merkittävästi muuttuneet riistakolmiolaskennan uudistamisen myötä. Tutkimusta pohjustavaan vuonna 2004 tehtyyn Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin kyselyyn verrattuna ei muutosta metsästysseurojen käytännöissä ja toimintamalleissa ollut juurikaan havaittavissa. Muiden tutkittujen asioiden suhteen vastaukset antoivat kuvan metsästysseurojen tämänhetkisestä suhtautumisesta metsäkanalintuihin ja niiden metsästykseen.
Metsästysseurojen päätöksenteko metsäkanalintujen saaliskiintiöistä ei ole yhtenäistä. Yhteistä ohjeistusta tai opastusta kiintiölle ei ole. Sopimattomasti riistakantoihin suhteutettu saaliskiintiö ei tue kestävää riistakantojen käyttöä.
Tässä tutkimuksessa metsästysseuroille luotiin yleistävä suositus metsäkanalintujen saaliskiintiön määrittämiseen. Tavoitteena oli sekä yhdenmukaistaa saaliskiintiökäytäntöä että tehdä siitä vallitsevien kanalintukantojen ja suotuisan riistakantojenverotusasteen mukainen.