Kiintymyspohjainen leikki lapsi-vanhempi–suhteen tukena
Mäntymaa, Suvi (2012)
Mäntymaa, Suvi
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012052710045
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012052710045
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli haastattelututkimus Lasten Rajapinta -hankkeen puitteissa järjestettävästä ryhmäohjauksesta vauvojen ja vanhempien vuorovaikutuksen tukemiseksi kiintymyspohjaisen leikin avulla. Ryhmäohjauksen toteutti pilottihankkeena Satakunnassa eräs neuvola terveydenhoitajan ja hankkeen projektisuunnittelijan toimesta. Hanketta hallinnoi Satakunnan sairaanhoitopiiri. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata vanhempien odotuksia ja kokemuksia kiintymyspohjaisen leikin ryhmäohjauksesta sekä esittää heidän kuvauksiaan vanhemmuudesta. Opinnäytetyön tavoite oli tehdä kiintymyspohjainen leikki menetelmänä tunnetummaksi hoitotyöntekijöiden keskuudessa.
Kiintymyspohjainen leikki on Theraplay-vuorovaikutusterapian pohjalta muokattu ohjattu leikkihetki. Sen tarkoitus on parantaa lapsen ja lapsen hoitajan vuorovaikutusta. Sen periaatteita ovat hoiva, jäsentäminen, yhteyden rakentaminen ja haastaminen. Theraplayn taustalla vaikuttaa vahvasti varhainen vuorovaikutus sekä kiintymyssuhdeteoria. Varhainen vuorovaikutus luo perustan minäkuvalle ja ihmissuhteiden kehittymiselle. Kiintymyssuhdeteoria käsitteellistää ihmisen taipumuksen muodostaa sosiaalisia suhteita ja selittää niitä käyttäytymistapoja, joita syntyy erokokemusten ja menetysten myötä. Kiintymyssuhde on jaoteltu neljään luokkaan: turvallinen, välttelevä, vastusteleva ja organisoitumaton.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Se sisälsi kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisiä piirteitä. Se oli luonteeltaan kokonaisvaltainen ja keräsi tietonsa ihmisiltä, laadullisin metodein. Tiedonantajat oli tarkoituksenmukaisesti valittu. Opinnäytetyö toteutettiin teemahaastatteluin, nauhoitettu aineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset olivat pääsääntöisesti positiivisia. Vanhempien odotukset kohdistuivat samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja luottamukselliseen ilmapiiriin. Heidän kuvauksiaan vanhemmuudesta sävyttivät omat lapsuuden kokemukset, mutta vanhemmuudessa kasvettiin. Kokemukset ryhmäohjauksesta ja kiintymyspohjaisesta leikistä olivat positiivisia. He saivat ryhmästä vertaistukea, kokivat leikit miellyttävinä ja ryhmäohjaustapaamiset koettiin rennoiksi hetkiksi lasten kanssa. He kokivat myös vuorovaikutuksen lapseensa syventyneen ja se näkyi kotonakin. Jatkossa olisi hyödyllistä kerätä sekä neuvolaryhmien että niitä vetävien terveydenhoitajien mielipiteitä ja kokemuksia.
Kiintymyspohjainen leikki on Theraplay-vuorovaikutusterapian pohjalta muokattu ohjattu leikkihetki. Sen tarkoitus on parantaa lapsen ja lapsen hoitajan vuorovaikutusta. Sen periaatteita ovat hoiva, jäsentäminen, yhteyden rakentaminen ja haastaminen. Theraplayn taustalla vaikuttaa vahvasti varhainen vuorovaikutus sekä kiintymyssuhdeteoria. Varhainen vuorovaikutus luo perustan minäkuvalle ja ihmissuhteiden kehittymiselle. Kiintymyssuhdeteoria käsitteellistää ihmisen taipumuksen muodostaa sosiaalisia suhteita ja selittää niitä käyttäytymistapoja, joita syntyy erokokemusten ja menetysten myötä. Kiintymyssuhde on jaoteltu neljään luokkaan: turvallinen, välttelevä, vastusteleva ja organisoitumaton.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Se sisälsi kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisiä piirteitä. Se oli luonteeltaan kokonaisvaltainen ja keräsi tietonsa ihmisiltä, laadullisin metodein. Tiedonantajat oli tarkoituksenmukaisesti valittu. Opinnäytetyö toteutettiin teemahaastatteluin, nauhoitettu aineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset olivat pääsääntöisesti positiivisia. Vanhempien odotukset kohdistuivat samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja luottamukselliseen ilmapiiriin. Heidän kuvauksiaan vanhemmuudesta sävyttivät omat lapsuuden kokemukset, mutta vanhemmuudessa kasvettiin. Kokemukset ryhmäohjauksesta ja kiintymyspohjaisesta leikistä olivat positiivisia. He saivat ryhmästä vertaistukea, kokivat leikit miellyttävinä ja ryhmäohjaustapaamiset koettiin rennoiksi hetkiksi lasten kanssa. He kokivat myös vuorovaikutuksen lapseensa syventyneen ja se näkyi kotonakin. Jatkossa olisi hyödyllistä kerätä sekä neuvolaryhmien että niitä vetävien terveydenhoitajien mielipiteitä ja kokemuksia.