Improvisointi osana rytmimusiikkia : Miten ja miksi improvisointia kannattaa hyödyntää soitonopetuksessa?
Hämäläinen, Sauli (2012)
Hämäläinen, Sauli
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249760
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249760
Tiivistelmä
Improvisointi on aina ollut osa rytmimusiikkia ja sen luomista. Tutkin, minkälainen suhde improvisoinnilla on musiikin luomiseen ja musisointiin. Pyrin saamaan selville minkälainen vaikutus improvisoinnilla on musiikillisen persoonan muodostumiseen.
Aihe on muodostunut mielessäni, pohtiessani persoonallisuuden suhdetta musisointiin. Olen tehnyt havaintoja seuraamalla muusikoiden esiintymisiä ja opettaessani pianon soittoa. Työtapani pohjautuu havaintojen perusteella tehtyihin pohdintoihin ja niiden konkreettiseen soveltamiseen soiton opetuksessa. Pohdintoja olen laajentanut kirjallisuudella, erityisesti improvisaatiota ilmaisuna käsittelevillä teoksilla.
Olen huomannut improvisoinnilla olevan erityinen suhde rytmimusiikkiin ja muusikkouteen sen kaikilla tasoilla. Rytmimusiikin salliessa taiteellisen vapauden tulkintaan, on muusikon vastuulla kyetä luoda musiikkia. Improvisointi erilaisine harjoituksineen osana soiton opetusta kehittää persoonallista musisointia ja itsenäistä kykyä luoda musiikkia. Vaikutus voidaan havaita harrastuksekseen musisoivien soitossa, kuin myös esiintyvillä muusikoilla musisoinnin tuottamana ilona, itsevarmuudessa ja persoonallisuuden vahvistumisena.
Olen vakuuttunut, että improvisointi ilmaisumuotona on yksi rytmimusiikin perusolemuksista ja siksi erityisen tärkeää persoonallisen musisoinnin muodostumiseen. Pedagogina pidän improvisointia ilmaisumuotona, jolla voi vahvistaa positiivisesti jokaisen oppilaan musisointia.
Aihe on muodostunut mielessäni, pohtiessani persoonallisuuden suhdetta musisointiin. Olen tehnyt havaintoja seuraamalla muusikoiden esiintymisiä ja opettaessani pianon soittoa. Työtapani pohjautuu havaintojen perusteella tehtyihin pohdintoihin ja niiden konkreettiseen soveltamiseen soiton opetuksessa. Pohdintoja olen laajentanut kirjallisuudella, erityisesti improvisaatiota ilmaisuna käsittelevillä teoksilla.
Olen huomannut improvisoinnilla olevan erityinen suhde rytmimusiikkiin ja muusikkouteen sen kaikilla tasoilla. Rytmimusiikin salliessa taiteellisen vapauden tulkintaan, on muusikon vastuulla kyetä luoda musiikkia. Improvisointi erilaisine harjoituksineen osana soiton opetusta kehittää persoonallista musisointia ja itsenäistä kykyä luoda musiikkia. Vaikutus voidaan havaita harrastuksekseen musisoivien soitossa, kuin myös esiintyvillä muusikoilla musisoinnin tuottamana ilona, itsevarmuudessa ja persoonallisuuden vahvistumisena.
Olen vakuuttunut, että improvisointi ilmaisumuotona on yksi rytmimusiikin perusolemuksista ja siksi erityisen tärkeää persoonallisen musisoinnin muodostumiseen. Pedagogina pidän improvisointia ilmaisumuotona, jolla voi vahvistaa positiivisesti jokaisen oppilaan musisointia.