Espoon opetustoimen apuvälinepalveluprosessi näkövammaisten oppilaiden tukena : Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulma
Pärnänen, Laura; Palomäki, Elisa; Vastamäki, Tiina (2012)
Pärnänen, Laura
Palomäki, Elisa
Vastamäki, Tiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239562
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239562
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa Espoon suomenkielisen opetustoimen apuvälinepalveluprosessista ja tehdä näkyväksi prosessin kehittämiskohteita. Työelämäyhteistyökumppanina oli pääkaupunkiseudun näkövammaisten osaamiskeskus, joten työssä keskityttiin näkövammaisten oppilaiden tarpeisiin apuvälinepalveluprosessissa. Työssä tarkasteltiin myös toimintaterapeutin roolia opetustoimen apuvälinepalveluprosessissa.
Työ oli teoriaohjaava kehittämistyö. Teoriaperustana käytettiin toiminnallisen oikeudenmukaisuuden teoriaa, jonka avulla avattiin uusia näkökulmia apuvälinepalveluprosessiin. Tietoa kerättiin toimintaterapeutin ja opetustoimen tukipalvelujen vastuualuepäällikön haastatteluilla sekä kirjallisuudesta ja muista dokumenteista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja niillä kerättiin kokemusperäistä asiantuntijatietoa sekä tietoa apuvälinepalveluprosessin kulusta.
Työssä kuvattiin Espoon opetustoimen apuvälinepalveluprosessin kulku ja esiteltiin keskeinen apuvälinepalvelua määrittävä lainsäädäntö ja muu ohjeistus. Apuvälinepalveluprosessin tarkastelu toiminnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta auttoi nostamaan esille kehittämisen kohteita ja tapoja sekä muita huomionarvoisia seikkoja prosessista. Työssä esitetään myös tilastotietoa opetustoimen vuonna 2011 tekemistä apuvälinepäätöksistä ja näkövammaisten oppilaiden määrästä Espoon peruskouluissa.
Apuvälinepalveluprosessin kehittämiskohteiksi haastatteluissa nousivat oppilaan ja opetushenkilökunnan tukeminen apuvälineen käyttöönotossa, opettajien apuvälinetietämyksen lisääminen sekä apuvälineiden tehokkaampi seuranta ja palautus. Toimintaterapeutin rooli apuvälinepalveluprosessissa osoittautui hyvin monipuoliseksi, ja siinä korostuivat erityisesti tuki ja neuvonta. Pääkaupunkiseudun näkövammaisten osaamiskeskus voi käyttää työtä tietolähteenä apuvälinepalveluprosessista ja sitä määrittävistä säädöksistä. Työ tarjoaa myös lähtökohtia apuvälinepalveluprosessin kehittämiseen. Jatkossa apuvälinepalveluprosessia voisi tarkastella näkövammaisen oppilaan ja hänen huoltajiensa sekä opettajan ja avustajan näkökulmasta.
Työ oli teoriaohjaava kehittämistyö. Teoriaperustana käytettiin toiminnallisen oikeudenmukaisuuden teoriaa, jonka avulla avattiin uusia näkökulmia apuvälinepalveluprosessiin. Tietoa kerättiin toimintaterapeutin ja opetustoimen tukipalvelujen vastuualuepäällikön haastatteluilla sekä kirjallisuudesta ja muista dokumenteista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja niillä kerättiin kokemusperäistä asiantuntijatietoa sekä tietoa apuvälinepalveluprosessin kulusta.
Työssä kuvattiin Espoon opetustoimen apuvälinepalveluprosessin kulku ja esiteltiin keskeinen apuvälinepalvelua määrittävä lainsäädäntö ja muu ohjeistus. Apuvälinepalveluprosessin tarkastelu toiminnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta auttoi nostamaan esille kehittämisen kohteita ja tapoja sekä muita huomionarvoisia seikkoja prosessista. Työssä esitetään myös tilastotietoa opetustoimen vuonna 2011 tekemistä apuvälinepäätöksistä ja näkövammaisten oppilaiden määrästä Espoon peruskouluissa.
Apuvälinepalveluprosessin kehittämiskohteiksi haastatteluissa nousivat oppilaan ja opetushenkilökunnan tukeminen apuvälineen käyttöönotossa, opettajien apuvälinetietämyksen lisääminen sekä apuvälineiden tehokkaampi seuranta ja palautus. Toimintaterapeutin rooli apuvälinepalveluprosessissa osoittautui hyvin monipuoliseksi, ja siinä korostuivat erityisesti tuki ja neuvonta. Pääkaupunkiseudun näkövammaisten osaamiskeskus voi käyttää työtä tietolähteenä apuvälinepalveluprosessista ja sitä määrittävistä säädöksistä. Työ tarjoaa myös lähtökohtia apuvälinepalveluprosessin kehittämiseen. Jatkossa apuvälinepalveluprosessia voisi tarkastella näkövammaisen oppilaan ja hänen huoltajiensa sekä opettajan ja avustajan näkökulmasta.