Kriisiperheiden toiminta, kokemukset ja edellytykset
Oksa, Minna; Hunnakko, Tiina (2012)
Oksa, Minna
Hunnakko, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239444
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tutkia kriisiperheitä ja heidän subjektiivisia kokemuksia työstään. Saimme tutkimusluvan opinnäytetyötämme varten Vantaan kaupungilta. Haastattelimme tutkielmaamme varten kolmea eri kriisiperhettä, eli yhteensä kuutta aikuista. Puolet haastattelemistamme (50 %) oli miehiä ja puolet (50 %) naisia. Tarkoituksenamme oli erityisesti tuoda esille miesten ja naisten kokemuksien eroja kriisiperhetyöstään. Tutkimuksessamme ei ole lasten näkökulmaa, vaan kriisiperheiden vanhempien näkökulma koskien lapsia kriisiperheessä.
Keräsimme aineistomme avoimen kvalitatiivisien haastattelun avulla. Haastattelun apuna käytimme ennalta suunniteltuja aiheita ja apukysymyksiä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Nauhoitimme kaikki haastattelut ja litteroimme ne sanatarkasti, jotta haastatteluihin ei tulisi omaa tulkintaamme. Tutkielmassamme emme tarvinneet muita tunnistetietoja kuin sukupuolen. Analysoidessamme tutkielman tuloksia, pidimme erittäin tärkeänä sitä, ettemme erota sanoja tai lauseita niiden asiayhteydestään, tällä tavoin pystyimme säilyttämään tutkielmamme eettisen luotettavuuden. Keskeisinä lähteinä käytimme alan kirjallisuutta, muun muassa lastensuojelulakia ja perhehoitoa koskevaa kirjallisuutta ja tutkimuksia.
Opinnäytetyössämme haimme vastauksia seuraaviin pääkysymyksiin; Mitä kriisiperheenä toimiminen edellyttää, miten kriisiperhevanhemmat kokevat kriisiperhetyön vaikuttavan heidän elämäänsä, minkälaisia kokemuksia kriisiperhevanhemmilla on kriisiperheenä toimimisesta ja miten kriisiperhe näkee sijoituksen lapsen kannalta. Saimme todella kattavan kuvan kriisiperheinä toimivista perheistä ja heidän kokemuksistaan. Huomasimme tutkielmassamme erityisesti sen, että miesten ja naisten kokemukset erosivat joiltain osin toisistaan.
Keräämämme tutkimusaineiston pohjalta saamiemme tulosten mukaan voimme todeta, että kriisiperhetyö edellyttää yhteen hiileen puhaltamista ja sitä, että ainakin toinen vanhemmista on kotona. Kriisiperhevanhemmat kokevat työnsä vaikuttavan terveyteensä, parisuhteeseensa sekä ajankäyttöönsä ja vapaa-aikaan. Kriisiperheiden subjektiiviset kokemukset työstään olivat pääosin positiivisia, mutta haasteina esiin tuotiin muun muassa sijoituksen alkuvaihe ja eri kuntien ja kaupunkien erilaiset maksupolitiikat. Onnistumisen ja ilon kokemukset olivat tärkeitä ja niitä saatiin pienistä asioista. Kriisiperheen arki koettiin useimmiten tavalliseksi lapsiperheen arjeksi. Kriisiperheet näkevät myös perhesijoituksen lapselle parempana vaihtoehtona kun laitoshoidon, koska tällöin lapsi saa normaalin perheen mallin ja häntä hoitavat vain yhdet aikuiset. Mielestämme tutkielmamme on onnistunut kokonaisuus, joka tuo kriisiperheiden vanhempien äänen hyvin kuuluviin.
Keräsimme aineistomme avoimen kvalitatiivisien haastattelun avulla. Haastattelun apuna käytimme ennalta suunniteltuja aiheita ja apukysymyksiä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Nauhoitimme kaikki haastattelut ja litteroimme ne sanatarkasti, jotta haastatteluihin ei tulisi omaa tulkintaamme. Tutkielmassamme emme tarvinneet muita tunnistetietoja kuin sukupuolen. Analysoidessamme tutkielman tuloksia, pidimme erittäin tärkeänä sitä, ettemme erota sanoja tai lauseita niiden asiayhteydestään, tällä tavoin pystyimme säilyttämään tutkielmamme eettisen luotettavuuden. Keskeisinä lähteinä käytimme alan kirjallisuutta, muun muassa lastensuojelulakia ja perhehoitoa koskevaa kirjallisuutta ja tutkimuksia.
Opinnäytetyössämme haimme vastauksia seuraaviin pääkysymyksiin; Mitä kriisiperheenä toimiminen edellyttää, miten kriisiperhevanhemmat kokevat kriisiperhetyön vaikuttavan heidän elämäänsä, minkälaisia kokemuksia kriisiperhevanhemmilla on kriisiperheenä toimimisesta ja miten kriisiperhe näkee sijoituksen lapsen kannalta. Saimme todella kattavan kuvan kriisiperheinä toimivista perheistä ja heidän kokemuksistaan. Huomasimme tutkielmassamme erityisesti sen, että miesten ja naisten kokemukset erosivat joiltain osin toisistaan.
Keräämämme tutkimusaineiston pohjalta saamiemme tulosten mukaan voimme todeta, että kriisiperhetyö edellyttää yhteen hiileen puhaltamista ja sitä, että ainakin toinen vanhemmista on kotona. Kriisiperhevanhemmat kokevat työnsä vaikuttavan terveyteensä, parisuhteeseensa sekä ajankäyttöönsä ja vapaa-aikaan. Kriisiperheiden subjektiiviset kokemukset työstään olivat pääosin positiivisia, mutta haasteina esiin tuotiin muun muassa sijoituksen alkuvaihe ja eri kuntien ja kaupunkien erilaiset maksupolitiikat. Onnistumisen ja ilon kokemukset olivat tärkeitä ja niitä saatiin pienistä asioista. Kriisiperheen arki koettiin useimmiten tavalliseksi lapsiperheen arjeksi. Kriisiperheet näkevät myös perhesijoituksen lapselle parempana vaihtoehtona kun laitoshoidon, koska tällöin lapsi saa normaalin perheen mallin ja häntä hoitavat vain yhdet aikuiset. Mielestämme tutkielmamme on onnistunut kokonaisuus, joka tuo kriisiperheiden vanhempien äänen hyvin kuuluviin.