Pianistina lied-duossa
Mikkola, Annika (2012)
Mikkola, Annika
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229234
Tiivistelmä
Työn tarkoitus on avata liedpianismin olemusta. Siinä pohditaan, mikä on pianistin rooli lied-duossa. Työssä tarkastellaan liedin kehitystä pianistin näkökulmasta sen lähihistoriasta tähän päivään. Mikä erottaa liedpianon säestyksestä?
Lied-musiikin perustana on aina runo. Lied eroaa muusta pianosäestyksellisestä laulusta kamarimusiikkiluonteensa takia. Liediä ei säestetä, vaan siinä soitetaan piano-osuus. Siinä on vahva henkinen sanoma, joka alistaa ilmaisun peruselementit tasa-arvoisiksi. Musiikki tuo esiin runon säkeiden takana piilevän idean, säveltäjän kokemuksen. Lied on intiimi taidemuoto, jota ei voi esittää liian suurilla areenoilla sen luonteen kärsimättä.
Liedtaiteessa1920–1930-lukujen naiivi keskuslyyrisyys ja ylitunteellisuus saivat uusia psykologisempia tulkintatapoja sotien jälkeen. Uusina ilmiöinä tulivat ironia ja ulkopuolinen henkilökuvauksien tarkkailu. Kehitys jatkui psykologiseen symbolihahmotulkintaan aiemmin konkreettisesti käsitetyn sijaan. Uudet tulkintatavat sekä pianon kehitys instrumenttina loivat pianisteille täysin uudet vaatimukset ja mahdollisuudet.
Pianistin rooli duossa on usein enemmänkin johtava, ei suinkaan säestävä, kuten usein luullaan. Laulaja ja pianisti ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, kuten muussakin kamarimusiikissa. Lied on jakamaton kokonaisuus, jossa yhdistyvät runo ja musiikki sekä pianisti ja laulaja. Piano on duossa yhtälailla tekstin tulkitsija. Pianisti voi avata runon maailman toisia todellisuuksia ja tuoda esiin säveltäjän kommentteja teksteihin.
Työskentely hyvän laulajan kanssa kehittää pianistia musiikillisesti ja auttaa löytämään oman, persoonallisen soittotavan. Laulajan ääntä matkimalla liiallinen mekaanisuus katoaa ja tilalle kehittyy uusi, enemmän mahdollistava soittotekniikka. Vahva runoihin eläytyminen voi nostaa pianistin omia vaatimuksia rikkaampaan ilmaisuun, mikä puolestaan voi vaatia uudenlaisia soittotapoja.
Lied-musiikin perustana on aina runo. Lied eroaa muusta pianosäestyksellisestä laulusta kamarimusiikkiluonteensa takia. Liediä ei säestetä, vaan siinä soitetaan piano-osuus. Siinä on vahva henkinen sanoma, joka alistaa ilmaisun peruselementit tasa-arvoisiksi. Musiikki tuo esiin runon säkeiden takana piilevän idean, säveltäjän kokemuksen. Lied on intiimi taidemuoto, jota ei voi esittää liian suurilla areenoilla sen luonteen kärsimättä.
Liedtaiteessa1920–1930-lukujen naiivi keskuslyyrisyys ja ylitunteellisuus saivat uusia psykologisempia tulkintatapoja sotien jälkeen. Uusina ilmiöinä tulivat ironia ja ulkopuolinen henkilökuvauksien tarkkailu. Kehitys jatkui psykologiseen symbolihahmotulkintaan aiemmin konkreettisesti käsitetyn sijaan. Uudet tulkintatavat sekä pianon kehitys instrumenttina loivat pianisteille täysin uudet vaatimukset ja mahdollisuudet.
Pianistin rooli duossa on usein enemmänkin johtava, ei suinkaan säestävä, kuten usein luullaan. Laulaja ja pianisti ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, kuten muussakin kamarimusiikissa. Lied on jakamaton kokonaisuus, jossa yhdistyvät runo ja musiikki sekä pianisti ja laulaja. Piano on duossa yhtälailla tekstin tulkitsija. Pianisti voi avata runon maailman toisia todellisuuksia ja tuoda esiin säveltäjän kommentteja teksteihin.
Työskentely hyvän laulajan kanssa kehittää pianistia musiikillisesti ja auttaa löytämään oman, persoonallisen soittotavan. Laulajan ääntä matkimalla liiallinen mekaanisuus katoaa ja tilalle kehittyy uusi, enemmän mahdollistava soittotekniikka. Vahva runoihin eläytyminen voi nostaa pianistin omia vaatimuksia rikkaampaan ilmaisuun, mikä puolestaan voi vaatia uudenlaisia soittotapoja.