Dementoituneen potilaan kivunhoitotyö : Kysely Jämsän laitoshoidon hoitohenkilökunnalle
Lipstok-Laasonen, Anna (2012)
Lipstok-Laasonen, Anna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188820
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188820
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata henkilökunnalle suunnatun kyselyn avulla, miten Jämsän vanhushoidon hoitotyöntekijät toteuttavat dementoituneen potilaan kivun hoitotyötä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa dementoituneen potilaan kivun arvioinnista, kirjaamisesta ja hoidosta, jota Jämsän vanhusten laitoshoidon hoitotyöntekijät voivat hyödyntää kivunhoitotyössä.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyön aineisto kerättiin marras-joulukuun 2011 välisenä aikana kyselylomakkeella. Kohderyhmänä olivat sairaanhoitajat ja perus-/lähihoitajat Jämsän Lukkoilankodissa, Dementiakoti Lammenrannassa, Linnankartanossa sekä vuodeosastoilla 11 ja 12. Kyselylomake koostui 42 strukturoidusta väittämästä ja viidestä avoimesta kysymyksestä. Kyselylomakkeita oli 205 kappaletta joista 74:n vastattiin, joten vastausprosentiksi muodostui 36,1 %.
Opinnäytetyön aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitotyöntekijät osasivat mielestään arvioida dementoituneen potilaan kipua riittävän hyvin. Kivun arviointia pidettiin kuitenkin vaikeana ja dementoituneen kivun ilmaisua epäselvänä. Tärkeimpänä potilaan kivun arviointimenetelmänä vastaajat pitivät potilaan omaa arviota kivustaan ja sitä pidettiin luotettavana arviointina. Kipua arvioitiin
kipukäyttäytymisen avulla sekä myös potilaassa fyysisesti nähtävien muutosten ja mitattavien fysiologisten muutosten ( RR, syke) avulla. Hoitotyöntekijät kokivat dementoituneen potilaan kivun alihoidettuna, sekä arvioinnin ja kirjaamisen riittämättömänä työpaikoillaan. Kiireen, henkilökunnan vaihtuvuuden ja hoitotyöntekijän kokemattomuuden koettiin heikentävän dementoituneen potilaan kivun arviointia. Kipumittarit eivät tulosten mukaan ole suosittuja ja niitä käyttää erittäin pieni osa kyselyyn vastanneista.
Opinnäytetyön tulosten perusteella potilaan kivusta kirjattiin säännöllisesti ja vastaajista kaikki kertoivat kirjaavansa potilaan kivusta ennen kipulääkkeen antoa ja enemmistö kirjasi myös kipulääkkeen annon jälkeen. Muutoksista potilaan kivussa kirjattiin myös hyvin, kuitenkin vastaajista kolmannes piti potilaan kivun kirjaamista riittämättömänä. Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitajilla on omasta mielestään riittävät tiedot kipulääkkeiden sivuvaikutuksista. Opioideja pidettiin haitallisina dementoituneelle ja samalla ajateltiin, että opioideihin liittyy edelleen paljon pelkoa ja virheellisiä käsityksiä. Lumelääkkeiden käyttöä ei nähty perustelluksi dementoituneen kivun hoidossa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella dementoituneen potilaan kivun hoitotyön toteutumiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyön aineisto kerättiin marras-joulukuun 2011 välisenä aikana kyselylomakkeella. Kohderyhmänä olivat sairaanhoitajat ja perus-/lähihoitajat Jämsän Lukkoilankodissa, Dementiakoti Lammenrannassa, Linnankartanossa sekä vuodeosastoilla 11 ja 12. Kyselylomake koostui 42 strukturoidusta väittämästä ja viidestä avoimesta kysymyksestä. Kyselylomakkeita oli 205 kappaletta joista 74:n vastattiin, joten vastausprosentiksi muodostui 36,1 %.
Opinnäytetyön aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitotyöntekijät osasivat mielestään arvioida dementoituneen potilaan kipua riittävän hyvin. Kivun arviointia pidettiin kuitenkin vaikeana ja dementoituneen kivun ilmaisua epäselvänä. Tärkeimpänä potilaan kivun arviointimenetelmänä vastaajat pitivät potilaan omaa arviota kivustaan ja sitä pidettiin luotettavana arviointina. Kipua arvioitiin
kipukäyttäytymisen avulla sekä myös potilaassa fyysisesti nähtävien muutosten ja mitattavien fysiologisten muutosten ( RR, syke) avulla. Hoitotyöntekijät kokivat dementoituneen potilaan kivun alihoidettuna, sekä arvioinnin ja kirjaamisen riittämättömänä työpaikoillaan. Kiireen, henkilökunnan vaihtuvuuden ja hoitotyöntekijän kokemattomuuden koettiin heikentävän dementoituneen potilaan kivun arviointia. Kipumittarit eivät tulosten mukaan ole suosittuja ja niitä käyttää erittäin pieni osa kyselyyn vastanneista.
Opinnäytetyön tulosten perusteella potilaan kivusta kirjattiin säännöllisesti ja vastaajista kaikki kertoivat kirjaavansa potilaan kivusta ennen kipulääkkeen antoa ja enemmistö kirjasi myös kipulääkkeen annon jälkeen. Muutoksista potilaan kivussa kirjattiin myös hyvin, kuitenkin vastaajista kolmannes piti potilaan kivun kirjaamista riittämättömänä. Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitajilla on omasta mielestään riittävät tiedot kipulääkkeiden sivuvaikutuksista. Opioideja pidettiin haitallisina dementoituneelle ja samalla ajateltiin, että opioideihin liittyy edelleen paljon pelkoa ja virheellisiä käsityksiä. Lumelääkkeiden käyttöä ei nähty perustelluksi dementoituneen kivun hoidossa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella dementoituneen potilaan kivun hoitotyön toteutumiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.