Vankilasta vapauteen : Tutkimus vapauttamissuunnitelmien tekemisen kehittämiseksi
Sanaksenaho, Tuula (2012)
Sanaksenaho, Tuula
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188708
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188708
Tiivistelmä
Kehittämistehtävän tarve nousi oman työni ja sen tarkastelemisen kautta. Olen työskennellyt Mikkelin vankilassa päihdeohjaajana ja erityisohjaajana. Sekä päihdeohjaajan että erityisohjaajan yhtenä tehtävänä on vapauttamisen valmistelu yhteistyönä vankilan ulkopuolisten sidosryhmien ja vangin sosiaalisen verkoston kanssa.
Vapauttamissuunnitelman laatiminen on haasteellinen prosessi, koska vangeilla on ongelmia eri elämän osaalueilla. Yhteistyön tekeminen erityisesti suljetusta vankilasta vaatii erityisjärjestelyjä, koska suljetusta vankilasta ei välttämättä ole mahdollista lähteä hoitamaan asioitaan. Kuitenkin vapauttamisen huolellinen valmistelu on uusintarikollisuuden ehkäisyssä tärkeää, jotta vapautuvalle vangille luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset sijoittua takaisin yhteiskuntaan.
Opinnäytetyöni tarkoituksena on kehittää suljetusta vankilasta vapautuvan tuomitun vapautumisprosessia niin, että tulevaisuudessa pystytään paremmin auttamaan ja tukemaan vapautuvaa vankia sijoittumaan yhteiskuntaan rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden edellyttämällä uusintarikollisuutta ehkäisevällä tavalla. Opinnäytetyön ensisijaisena tavoitteena on parantaa vapautuvan vangin mahdollisuuksia sijoittautua takaisin yhteiskuntaan. Lisäksi halusin kartoittaa vapauttamiseen liittyviä erityisiä toimenpiteitä ja tarkastella yhteistyön kehittämistä siviiliviranomaisten, perheen ja läheisten välillä.
Opinnäytetyössä olen käyttänyt tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Haastattelun teemat noudattivat vapauttamissuunnitelmassa olevia aihealueita, joita ovat asuminen, toimeentulo, koulutus ja työllisyys, sosiaaliset sidokset, päihdekuntoutus, muu kuntoutus, valvonta sekä muut asiat. Analyysivälineenä käytin sisällön analyysiä. Haastattelussa tarkasteltiin heidän edellisen vankeuden vapauttamisen valmistelua. Aineiston keräsin haastattelemalla kymmentä vapaaehtoista vankia Mikkelin vankilassa tammikuussa 2012. Haastateltavat olivat sekä tutkinta- että vankeusvankeja, heidän edellisestä vapautumisesta oli kulunut enintään kolme vuotta ja heidän vankikertaisuus oli enimmillään kolme. Haastateltavat valikoituvat Mikkelin vankilan erityisohjaajan kautta.
Saatujen tuloksien perusteella haastateltavat toivoivat saavansa enemmän tukea asuntoasioiden järjestämiseen, päihdeongelman käsittelemiseen ja rangaistusajan suunnitelmien laatimiseen ja tarkentamisen yhteistyössä tuomitun kanssa. Yhteistyö vankilan ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen kanssa sujui parhaiten. Tämän yhteistyökanavan laajennettua käyttämistä muidenkin sidosryhmien kanssa kannattaa kehittää.
Vapauttamissuunnitelman laatiminen on haasteellinen prosessi, koska vangeilla on ongelmia eri elämän osaalueilla. Yhteistyön tekeminen erityisesti suljetusta vankilasta vaatii erityisjärjestelyjä, koska suljetusta vankilasta ei välttämättä ole mahdollista lähteä hoitamaan asioitaan. Kuitenkin vapauttamisen huolellinen valmistelu on uusintarikollisuuden ehkäisyssä tärkeää, jotta vapautuvalle vangille luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset sijoittua takaisin yhteiskuntaan.
Opinnäytetyöni tarkoituksena on kehittää suljetusta vankilasta vapautuvan tuomitun vapautumisprosessia niin, että tulevaisuudessa pystytään paremmin auttamaan ja tukemaan vapautuvaa vankia sijoittumaan yhteiskuntaan rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden edellyttämällä uusintarikollisuutta ehkäisevällä tavalla. Opinnäytetyön ensisijaisena tavoitteena on parantaa vapautuvan vangin mahdollisuuksia sijoittautua takaisin yhteiskuntaan. Lisäksi halusin kartoittaa vapauttamiseen liittyviä erityisiä toimenpiteitä ja tarkastella yhteistyön kehittämistä siviiliviranomaisten, perheen ja läheisten välillä.
Opinnäytetyössä olen käyttänyt tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Haastattelun teemat noudattivat vapauttamissuunnitelmassa olevia aihealueita, joita ovat asuminen, toimeentulo, koulutus ja työllisyys, sosiaaliset sidokset, päihdekuntoutus, muu kuntoutus, valvonta sekä muut asiat. Analyysivälineenä käytin sisällön analyysiä. Haastattelussa tarkasteltiin heidän edellisen vankeuden vapauttamisen valmistelua. Aineiston keräsin haastattelemalla kymmentä vapaaehtoista vankia Mikkelin vankilassa tammikuussa 2012. Haastateltavat olivat sekä tutkinta- että vankeusvankeja, heidän edellisestä vapautumisesta oli kulunut enintään kolme vuotta ja heidän vankikertaisuus oli enimmillään kolme. Haastateltavat valikoituvat Mikkelin vankilan erityisohjaajan kautta.
Saatujen tuloksien perusteella haastateltavat toivoivat saavansa enemmän tukea asuntoasioiden järjestämiseen, päihdeongelman käsittelemiseen ja rangaistusajan suunnitelmien laatimiseen ja tarkentamisen yhteistyössä tuomitun kanssa. Yhteistyö vankilan ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen kanssa sujui parhaiten. Tämän yhteistyökanavan laajennettua käyttämistä muidenkin sidosryhmien kanssa kannattaa kehittää.