Metsänhoitoyhdistys Järvi-Savon hankinta- ja korjuupalveluiden korjuujälki
Hämäläinen, Tuomas (2012)
Hämäläinen, Tuomas
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205168509
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205168509
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Metsänhoitoyhdistys Järvi-Savon hankinta- ja korjuupalvelun korjuujäljen laatua mahdollisimman tuoreista harvennuksista. Opinnäytetyössä on käsitelty harvennushakkuiden korjuujälkeä, korjuuvaurioiden seurausvaikutuksia sekä lainsäädännössä ja sertifioinnissa korjuujäljelle asetettuja vaatimuksia. Tarkistetut kohteet olivat vain koneellisesti suoritettuja harvennuksia. Tuloksia tarkasteltiin harvennustavoittain, puulajeittain ja paikkakunnittain. Niitä verrattiin myös Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisemiin korjuujälki tuloksiin vuodelta 2010.
Korjuujäljen mittausmenetelmänä käytettiin maa- ja metsätalousministeriön hyväksymää jälki-inventointimenetelmää tulosten vertailtavuuden takia. Kuviolta mitattiin runkoluku puulajeittain, puustovauriot, kannot poistuman laskemiseksi, pohjapinta-ala, valtapituus ja keskiläpimitta. Ajouratunnuksista tarkasteltiin lisäksi ajouraleveys, ajouraväli ja ajourapainaumat. Tutkimuksen laajuus oli 42 harvennuskohdetta neljän kunnan alueella. Tarkastettujen kohteiden pinta-ala oli yhteensä 70,5 hehtaaria. Maastomittaukset suoritettiin kesän 2011 aikana.
Tulosten mukaan puustovaurioita oli keskimäärin 4,1 prosentissa puustosta, mikä on varsin hyvä tulos. Keskimäärin suositusten mukaisia tuloksia saatiin ajouravälissä ja -leveydessä. Erittäin hyvät tulokset saatiin urapainaumista, jotka jäivät vähän alle 0,7 prosentin. Vastaavasti suurella osalla kohteista harvennusvoimakkuus oli hyvän metsän hoidon suosituksiin nähden liian voimakasta. Harvennusvoimakkuus oli voimakasta erityisesti ensiharvennuksissa, joissa myös havaittiin suurin osa metsälakirajan alituksista. Ensiharvennuksiin verrattuna muissa harvennuksissa oli enemmän sekä puusto- että urapainaumavaurioita. Uravälissä ja uraleveydessä ei harvennustapojen välillä ollut suuria eroja.
Korjuujäljen keskiarvot näyttävät hyviä tuloksia, mutta kokonaisarvostelusta huomataan, että kohteiden välinen vaihtelu on suurta. Metsälaissa esitetyt vaatimukset eivät täyttyneet harvennusvoimakkuuden osalta, joten jatkossa huomiota tulee kiinnittää jäävän puuston tiheyden seurantaan. Tulevaisuudessa parempi puunkorjuun laatu vaatii korjuujäljen tarkempaa seurantaa ja toimintatapojen muokkaamista.
Korjuujäljen mittausmenetelmänä käytettiin maa- ja metsätalousministeriön hyväksymää jälki-inventointimenetelmää tulosten vertailtavuuden takia. Kuviolta mitattiin runkoluku puulajeittain, puustovauriot, kannot poistuman laskemiseksi, pohjapinta-ala, valtapituus ja keskiläpimitta. Ajouratunnuksista tarkasteltiin lisäksi ajouraleveys, ajouraväli ja ajourapainaumat. Tutkimuksen laajuus oli 42 harvennuskohdetta neljän kunnan alueella. Tarkastettujen kohteiden pinta-ala oli yhteensä 70,5 hehtaaria. Maastomittaukset suoritettiin kesän 2011 aikana.
Tulosten mukaan puustovaurioita oli keskimäärin 4,1 prosentissa puustosta, mikä on varsin hyvä tulos. Keskimäärin suositusten mukaisia tuloksia saatiin ajouravälissä ja -leveydessä. Erittäin hyvät tulokset saatiin urapainaumista, jotka jäivät vähän alle 0,7 prosentin. Vastaavasti suurella osalla kohteista harvennusvoimakkuus oli hyvän metsän hoidon suosituksiin nähden liian voimakasta. Harvennusvoimakkuus oli voimakasta erityisesti ensiharvennuksissa, joissa myös havaittiin suurin osa metsälakirajan alituksista. Ensiharvennuksiin verrattuna muissa harvennuksissa oli enemmän sekä puusto- että urapainaumavaurioita. Uravälissä ja uraleveydessä ei harvennustapojen välillä ollut suuria eroja.
Korjuujäljen keskiarvot näyttävät hyviä tuloksia, mutta kokonaisarvostelusta huomataan, että kohteiden välinen vaihtelu on suurta. Metsälaissa esitetyt vaatimukset eivät täyttyneet harvennusvoimakkuuden osalta, joten jatkossa huomiota tulee kiinnittää jäävän puuston tiheyden seurantaan. Tulevaisuudessa parempi puunkorjuun laatu vaatii korjuujäljen tarkempaa seurantaa ja toimintatapojen muokkaamista.