Tutkiva oppiminen ja tarinat biologian ja maantieteen opetuksessa Oulun steinerkoulun luokilla 7.-12.
Heikkilä-Huhta, Kati (2012)
Heikkilä-Huhta, Kati
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205168454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205168454
Tiivistelmä
Kehittämishankkeeni käsittelee tutkivan oppimisen lähestymistapojen ja tarinoiden yhdistämistä biologian ja maantieteen opetuksessa Oulun steinerkoulun luokilla 7.-12. Kokeilin tutkivan oppimisen lähestymistapojen käyttöä oppitunneillani lukuvuosina 2010 - 2011 ja 2011 - 2012 maantiedossa yläluokilla 7., 8. ja 9. ja biologiassa lukioluokilla 10. ja 12. Lisäksi suunnittelin tutkivan oppimisen menetelmät 11. luokan maantieteen kurssiin, jonka kollegani toteutti. Tarinoita käytin tunneilla kehyskertomuksina elävöittämään ja havainnollistamaan tunteja, auttamaan mielikuvien muodostuksessa ja helpottamaan asioiden muistamista.
Tutkivan oppimisen lähestymistapa ja kehystarinat näyttivät innostavan ja aktivoivan oppilaita. Kysymysten keksiminen oli vireää ja ytimekästä, vaikka joissakin luokissa olikin ensin arkuutta nostaa omia pohdintoja esiin. Opiskelumotivaatio näytti kaikissa luokissa nousevan tutkivan oppimisen myötä.
Yhteisöllinen yhdessä tekeminen ja tiedon jakaminen oli mieluista ulospäin suuntautuneille ja mieluusti esillä oleville, toimeen tarttuville nuorille. Osalle sisäänpäin kääntyneistä ja ujoista nuorista näytti ainakin aluksi olevan piinallista luopua hiljaisuudesta, mutta monet myös silminnähden nauttivat saadessaan tehdä täysillä uppoutuen tiedonhankintatyötä. Haasteellisimpia nuoria olivat ne, joille työhön kuin työhön tarttuminen on vaikeaa.
Menetelmien monipuolisuudesta on tärkeää pitää kiinni. Tutkivan oppimisen rinnalle kaivattiin perinteistä opettaja-opettaa-ja-saa-tehdä-taululta-muistiinpanoja –hetkiä. Näihin tilanteisiin sopivat hyvin tarinat. Myös tieto- ja viestintäteknologian työkalujen käyttö yhteisöllisen oppimisen tukena ja tehostamiseksi sopii hyvin tutkivan oppimisen lähestymistapaan.
Henkilökohtaisesti vakuutuin, että opettaminen uudella mielekkäällä tavalla antoi voimia ja innosti. Tutkivan oppimisen menetelmä on haastava, mutta se myös vapauttaa voimia. Tuntien painopiste siirtyy enemmän oppijoiden suuntaan sekä vuorovaikutustaitoihin. Opettajan rooli on olla kasvun tuki, oppimisen ohjaaja, sokraattisten kysymysten asettaja ja sillanrakentaja oppilaiden ja uuden asian välille, esimerkiksi tietoisen mielikuvatyöskentelyn avulla.
Tutkivan oppimisen lähestymistapa ja kehystarinat näyttivät innostavan ja aktivoivan oppilaita. Kysymysten keksiminen oli vireää ja ytimekästä, vaikka joissakin luokissa olikin ensin arkuutta nostaa omia pohdintoja esiin. Opiskelumotivaatio näytti kaikissa luokissa nousevan tutkivan oppimisen myötä.
Yhteisöllinen yhdessä tekeminen ja tiedon jakaminen oli mieluista ulospäin suuntautuneille ja mieluusti esillä oleville, toimeen tarttuville nuorille. Osalle sisäänpäin kääntyneistä ja ujoista nuorista näytti ainakin aluksi olevan piinallista luopua hiljaisuudesta, mutta monet myös silminnähden nauttivat saadessaan tehdä täysillä uppoutuen tiedonhankintatyötä. Haasteellisimpia nuoria olivat ne, joille työhön kuin työhön tarttuminen on vaikeaa.
Menetelmien monipuolisuudesta on tärkeää pitää kiinni. Tutkivan oppimisen rinnalle kaivattiin perinteistä opettaja-opettaa-ja-saa-tehdä-taululta-muistiinpanoja –hetkiä. Näihin tilanteisiin sopivat hyvin tarinat. Myös tieto- ja viestintäteknologian työkalujen käyttö yhteisöllisen oppimisen tukena ja tehostamiseksi sopii hyvin tutkivan oppimisen lähestymistapaan.
Henkilökohtaisesti vakuutuin, että opettaminen uudella mielekkäällä tavalla antoi voimia ja innosti. Tutkivan oppimisen menetelmä on haastava, mutta se myös vapauttaa voimia. Tuntien painopiste siirtyy enemmän oppijoiden suuntaan sekä vuorovaikutustaitoihin. Opettajan rooli on olla kasvun tuki, oppimisen ohjaaja, sokraattisten kysymysten asettaja ja sillanrakentaja oppilaiden ja uuden asian välille, esimerkiksi tietoisen mielikuvatyöskentelyn avulla.