Perhearviointi Hämeenlinnan Perhekeskuksessa : Vanhempien kokemuksia perhearviointijaksosta
Uusitalo, Tanja; Lahti, Tiia (2012)
Uusitalo, Tanja
Lahti, Tiia
Hämeen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205158338
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205158338
Tiivistelmä
Opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina toimi Hämeenlinnan Perhekeskus. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä Perhekeskuksessa toteutettava perhearviointimenetelmä on tuottanut perhearviointijaksolla olleille perheille. Tutkimuksen avulla pyrittiin kehittämään perhearviointimenetelmää. Perhearvioinnin tutkimiselle oli tilaus, sillä sen vaikutuksia perheiden arkeen ei ollut tutkittu aikaisemmin. Perhearviointia ei myöskään toteuteta Hämeenlinnan Perhekeskuksen käyttämässä muodossa muualla Suomessa, joten aikaisempia tutkimuksia siitä ei ollut.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat lastensuojelutyön, perhetyön sekä lastensuojelun perhetyön periaatteet. Myös perheelle ominaiset piirteet, kuten perheen arki ja dynamiikka sekä vuorovaikutus ja vanhemmuus olivat olennaisia teorioita tutkimuksen kannalta. Koko tutkimusta ohjasi lastensuojelulaki sekä lain määritelmät lastensuojelun avohuollon tukitoimista. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistonhankintamenetelmänä oli parihaastatteluna toteutettu teemahaastattelu perhearviointijaksolla olleille vanhemmille.
Tulokset osoittivat, että perhearviointijaksolla olleet perheet olivat tyytyväisiä perhearviointiin. Perhearviointijakson myötä perheiden arki oli muuttunut merkittävästi parempaan suuntaan. Suurimmat muutokset perheiden ja etenkin lasten arkeen olivat tulleet selkeän päivärytmin tuoman säännöllisyyden ja järjestelmällisyyden myötä. Parantuneen vuorovaikutuksen myötä lapsille oli pystytty luomaan turvalliset rajat. Myös vanhemmuus oli vahvistunut huomattavasti perhearviointijakson aikana ja myös sen jälkeen. Vanhemmuutta oli opittu jakamaan tasapuolisesti vanhempien kesken sekä heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa oli parantunut. Tärkeäksi koettiin myös perhearviointijaksolta saatu yksilöllinen tuki, jonka vaikutukset näkyivät parisuhteessa, vanhemmuudessa sekä lapsen arjessa. Vanhemmat toivoisivat perhearvioinnin tarjoavan jatkossa enemmän yksilöllistä tukea, vertaistukea sekä useampia intervallijaksoja.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat lastensuojelutyön, perhetyön sekä lastensuojelun perhetyön periaatteet. Myös perheelle ominaiset piirteet, kuten perheen arki ja dynamiikka sekä vuorovaikutus ja vanhemmuus olivat olennaisia teorioita tutkimuksen kannalta. Koko tutkimusta ohjasi lastensuojelulaki sekä lain määritelmät lastensuojelun avohuollon tukitoimista. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistonhankintamenetelmänä oli parihaastatteluna toteutettu teemahaastattelu perhearviointijaksolla olleille vanhemmille.
Tulokset osoittivat, että perhearviointijaksolla olleet perheet olivat tyytyväisiä perhearviointiin. Perhearviointijakson myötä perheiden arki oli muuttunut merkittävästi parempaan suuntaan. Suurimmat muutokset perheiden ja etenkin lasten arkeen olivat tulleet selkeän päivärytmin tuoman säännöllisyyden ja järjestelmällisyyden myötä. Parantuneen vuorovaikutuksen myötä lapsille oli pystytty luomaan turvalliset rajat. Myös vanhemmuus oli vahvistunut huomattavasti perhearviointijakson aikana ja myös sen jälkeen. Vanhemmuutta oli opittu jakamaan tasapuolisesti vanhempien kesken sekä heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa oli parantunut. Tärkeäksi koettiin myös perhearviointijaksolta saatu yksilöllinen tuki, jonka vaikutukset näkyivät parisuhteessa, vanhemmuudessa sekä lapsen arjessa. Vanhemmat toivoisivat perhearvioinnin tarjoavan jatkossa enemmän yksilöllistä tukea, vertaistukea sekä useampia intervallijaksoja.