MIUL ON ASIAA! : Eteläkarjalaisten lasten ja nuorten osallisuuden tukeminen laulunsanoittamisen avulla
Kettunen, Taina (2012)
Kettunen, Taina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205158310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205158310
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee taidelähtöisten menetelmien käyttöä lasten ja nuorten osallisuuden välineenä. Opinnäytetyön teoriaosassa esitellään hankkeita ja tutkimuksia, joita viime vuosina aiheen piirissä on tehty ja niiden vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Työn tavoitteena oli sekä kartoittaa taiteen lisäämiä lasten osallistumismah-dollisuuksia että tarjota siihen tilaisuus laulunsanoittamisen avulla.
Opinnäytetyöhön sisältyi laulunsanoitustehtävän organisointi eteläkarjalaisille lapsille ja nuorille. Etelä-Karjalan Lastenkulttuurikeskus Metku otti laulunsanoittamisen osaksi kulttuuritarjontaansa ja vastasi tiedottamisesta, mainostamisesta ja osin tekstien ko-koamisesta. Sanoituksia toivottiin melko vapaasti lapsena tai nuorena olosta, iloista ja suruista Etelä-Karjalassa. Tekstien avulla haluttiin saada tietoa lapsen kuulluksi ja nä-kemäksi tulemisen kokemuksesta sekä antaa väline oman itsetuntemuksen lisäämiseksi. Tekstejä analysointiin sisällönanalyysiä ja teemoittelua apuna käyttäen.
Tekstit välittivät monenlaista tietoa lasten arkielämästä Etelä-Karjalassa: iloista, su-ruista, haaveista, arjen sujumisesta, koulusta ja perheestä. Yleisesti ottaen teksteistä kuulsi lasten tyytyväisyys omaan elinympäristöön, ystävien, koulun, ja harrastuksien suuri merkitys sekä unelmat ja haaveet. Eteläkarjalaiset lapset vaikuttavat vastuuntun-toisilta, toiveikkailta tulevaisuutensa suhteen eikä kapinointia tai osattomuutta näistä teksteistä juuri välittynyt.
Opinnäytetyöhön sisältyi laulunsanoitustehtävän organisointi eteläkarjalaisille lapsille ja nuorille. Etelä-Karjalan Lastenkulttuurikeskus Metku otti laulunsanoittamisen osaksi kulttuuritarjontaansa ja vastasi tiedottamisesta, mainostamisesta ja osin tekstien ko-koamisesta. Sanoituksia toivottiin melko vapaasti lapsena tai nuorena olosta, iloista ja suruista Etelä-Karjalassa. Tekstien avulla haluttiin saada tietoa lapsen kuulluksi ja nä-kemäksi tulemisen kokemuksesta sekä antaa väline oman itsetuntemuksen lisäämiseksi. Tekstejä analysointiin sisällönanalyysiä ja teemoittelua apuna käyttäen.
Tekstit välittivät monenlaista tietoa lasten arkielämästä Etelä-Karjalassa: iloista, su-ruista, haaveista, arjen sujumisesta, koulusta ja perheestä. Yleisesti ottaen teksteistä kuulsi lasten tyytyväisyys omaan elinympäristöön, ystävien, koulun, ja harrastuksien suuri merkitys sekä unelmat ja haaveet. Eteläkarjalaiset lapset vaikuttavat vastuuntun-toisilta, toiveikkailta tulevaisuutensa suhteen eikä kapinointia tai osattomuutta näistä teksteistä juuri välittynyt.